Homoseksuaaliseen seksi opetusvideo yle puhe netissä

Onko Inarissa internet, mikä on kansan ja alkuperäiskansan ero ja mitä mieltä Laiti on Herra Heinämäen intiaanipäähineestä? Radiojuontaja Esko Eerikäisen isä lähetti peloissaan pojan Suomeen, kun Pablo Escobar tapatti ihmisiä ja ajoi Kolumbian kaoottiseen tilaan. Muun perheen piti tulla perässä, mutta isä ehti kuolla ennen matkaa Suomeen. Näyttelijä Noora Dadu innostuu usein niin paljon, että se vie hänen voimansa. Nyt hän on innostunut siitä, että ihmiset uskalletaan lopultakin nähdä lähtökohtaisesti sen kautta, mihin he pystyvät.

Miksi turkulaisille autoilijoille pitäisi antaa taikasieniä, tietääkö Ali koska on Runebergin päivä ja mitä on daduismi? Talousasiantuntija Martin Paasi on levoton sielu, jolle Atlantin yli purjehtiminen ei ole mikään juttu. Paasi ei halua lähteä Hjalliksen tapaan yksin merelle itkemään. Mistä Martin Paasi puhui illallisellaan nobelistin kanssa, miten Kirkkonummen peurat vaikuttavat miehen ajotapaan ja millaiset olivat Paasin ensimmäiset kännit? Koomikko Anna Rimpelä tervehtii synnyinseudullaan Laihialla käydessään kaikkia, ettei kukaan vaan luule, että hän olisi ylpistynyt saavutuksistaan.

Pohjanmaalla kaiken pitää Rimpelän mukaan olla isompaa ja parempaa kuin naapurilla, mutta menestystään pitää silti vähän hävetä. Viihdetaiteilija Dosdela sai uransa alussa Suomen somaliyhteisön hikeentymään. Kaikki eivät ymmärtäneet, miksi hän tekee pilaa oman yhteisönsä stereotypioista. Nyt häneltä toivotaan aina vaan lisää materiaalia. Mistä Dosdelan pitäisi Alin mielestä olla katkera ystävälleen Seksikkäälle-Suklaalle ja mitä pitää sisällään miehen äärimmäisen suosittu video, joka poistetaan somesta kerta toisensa jälkeen välittömästi lisäämisen jälkeen?

Toimittaja Ina Mikkolan mielestä siinä ei ole mitään vikaa, että ihmiset innostuvat tisseistä ja runkkaamisesta. Seksillä ja pornolla on kuitenkin Mikkolan mielestä paljon syvempi merkitys ihmisen elämässä.

Mistä Alin ja Inan innostus tatuointeihin on saanut alkunsa ja mitä Ina vahingossa nauhoitti itse suurella vaivalla tekemänsä action-elokuvan ainoan kopion päälle?

Kirjailija Miki Liukkosen on vaikea uskoa, että ihmiset lukevat hänen teoksiaan. Liukkonen uskoo viimeisimmän yli sivua pitkän tuotoksensa olevan Suomen ostetuin lukematta jäänyt kirja. Mihin Miki Liukkonen ei julkisesti suostuisi ja mitä kotimaista artistia Ali suosittelee räppidiggariksi tunnustautuvalle kirjailijalle työskentelyn taustamusiikiksi? Bloggaaja Merja Mähkän mielestä naisten ei pitäisi keskittyä siihen miltä kotona näyttää vaan heidän pitäisi lähteä ulos oikeaan maailmaan.

Mähkän mielestä sisustaminen nakertaa ihmisen inhimillisyyttä. Mitä Nils Gustafsson sanoi Merjalle Bodominjärven murhien oikeudenkäynnin jälkeen tupakkahuoneessa ja miten omaa osakesijoitussalkkua kasvatetaan? Koomikko Anders Helenius on kotoisin niin pieneltä paikkakunnalta, että siellä lahjoiltaan heikompikin pääsi lapsena loistamaan. Se antoi Heleniukselle loistavat eväät tulevaisuuteen. Miksi Heleniuksen mielestä maailmassa on nykyään kaikki paremmin kuin hänen lapsuudessaan, mitä geokätköön tulisi piilottaa ja mikä kirja kannattaa jättää kesken?

Anarkisti Suvi Auvinen on pelännyt, että hänet tapetaan mielipiteidensä vuoksi. Kuolema pelottaa, vaikka Auvinen tiedostaakin olevansa vain vähäpätöinen yksilö elämän isossa kiertokulussa. Mikä on vanhempien tehtävä ja kuka anarkisteista nyt päivystää, kun Suvi Auvinen luopui roolistaan?

Muusikko Elias Gould on avoimesti nössö, joka uskalsi olla oma itsensä vasta, kun hänet ensimmäisen kerran piestiin oikein kunnolla.

Enää Gouldin ei tarvitse yrittää olla kova jätkä. Anna palautetta Yle Areenasta. Yle Tunnuksen käyttöehdot ovat muuttuneet Hyväksyn käyttöehdot Hyväksyn myöhemmin.

Uusien käyttöehtojen myötä tietosuojasi paranee. Saat tietoa Ylen sisällöistä ja Yle Tunnuksen eduista kerran kuussa sähköpostiisi. Voit hallita tietojasi ja Ylen lähettämiä viestejä omassa profiilissasi. Uudet käyttöehdot näet täältä. Voit tutustua tietosuojalausekkeeseen tästä. Venuksen koulu kertoo, miten seksiä on kuvattu taiteissa kautta historian. Kahdeksanosaisesta sarjasta selviää, miten lähetyssaarnaaja-asento näyttäytyy kuvataiteessa, ja että uskonnollinen hurmio ja orgasmikuvaukset sekoittuvat kirjallisuudessa toisiinsa.

Länsimaista taidehistoriaa voidaan tulkita jopa sadomasokististen fantasioiden ketjuna! Venuksen koulu paljastaa myös yllättäviä faktoja seksin kulttuurihistoriasta. Esimerkiksi sen, että keskiaikaisen kirkon oppien mukaan vaarallisin seksiasento oli nainen päällä ja että antiikin Kreikassa vapaat miehet rakastelivat katsoen toisiaan silmiin.

Venuksen koulun opettajina toimivat Kaisa Pulakka ja Pietari Kylmälä. Sarjan kahdeksannessa ja viimeisessä osassa puhutaan orgasmista - siitä miten sitä on kuvattu ja siitä miten siihen on pyritty. Samalla Venuksen koulussa pohditaan, onko seksi tänä päivänä kadottanut hurmioituneen ja pyhän luonteensa ja millaisia orgasmikuvauksia löytyy kirjallisuudesta.

Venuksen koulu on kahdeksanosainen radiosarja, joka perehtyy kulttuurin seksihistoriaan. Venuksen koulu kertoo, miten seksiä on eri aikoina taiteissa kuvattu. Toimittajina Kaisa Pulakka ja Pietari Kylmälä. Seitsemännessä osassa selviää, että mikä tahansa ei ole sallittua - ei edes taiteen seksihistoriassa. Vaikka eläimiin sekaantuminen tai pedofilia ovat moraalisesti arveluttavia ilmiöitä, taide saattaa tehdä niiden käsittelemisen helpommaksi.

Toimittajat Pietari Kylmälä ja Kaisa Pulakka pohtivat Venuksen koulun seitsemännellä oppitunnilla, miksi tabut muuttuvat eri aikoina. Sarjan kuudennessa osassa tunnetaa kipua ja hurmiota, jotka ovat eurooppalaisessa taidehistoriassa erottamaton parivaljakko. Renessanssiajan uskonnollisissa maalauksissa esiintyy ihan samaa kuvastoa kuin nykyajan SM-pornossa: Venuksen koulun toimittajat Kaisa Pulakka ja Pietari Kylmälä pohtivat myös, mitä sadomasokismille tapahtuu, kun siitä tulee osa populaarikulttuurin arkipäiväistä kuvastoa.

Sarjan viidennessä jaksossa perehdytään prostituoituihin, joilla on taidehistoriassa tärkeä rooli muusina ja malleina, mutta myös taiteen taustavaikuttajina. Kurtisaanien salongeissa on väitelty taiteesta antiikin ajoista alkaen.

Tarkastelun kohteena ovat olleet ehkäisykielto ja homoseksuaalisuus. Sote-valmistelu onkin ollut melkoista suotamista ja huopaamista, valinnanvapauden osalta lähinnä huopaamista. Hän on asunut noin 50 vuotta samassa talossa, mutta yhtäkkiä vaari ei enää tiennytkään, pitikö pihalta kääntyä vasemmalle vai oikealle, kun hän käveli ruokakauppaan. Vakuutusyhtiöiden liikennevahinkotilasto kertoo, että yli vuotiaiden aiheuttamien liikennevahinkojen määrä on kasvanut viime vuosina. Kulttuurin muutos on matka, joka ei pääty koskaan. Mihin Miki Liukkonen ei julkisesti suostuisi ja mitä kotimaista artistia Ali suosittelee räppidiggariksi tunnustautuvalle kirjailijalle työskentelyn taustamusiikiksi? Suntola on myös useiden vuosikymmenten ajan kehitellyt omaa maailmanselitysmalliaan.

: Homoseksuaaliseen seksi opetusvideo yle puhe netissä

Gay mies etsii miestä pk porno novellit 384
ANIME PORN GAY VLC DIEETTI Seksi trehvit mansen gay sex
Homoseksuaaliseen seksi opetusvideo yle puhe netissä Miniristeily gay turku tukholma siwa aukioloajat helsinki

SEKSI PUHELU HOMOSEKSUAALISEEN ISOÄITI SEX

Mitä asiakkaat haluavat miesseuralaiselta? Kuka ostaa seksiä mieheltä Suomessa? Miten miesseuralainen valmistautuu työpäiväänsä? Kun puhutaan seksityöntekijöistä, asetelma on yleensä se, että nainen myy ja mies ostaa.

Kun asetelma on toinen eli mies myy ja nainen ostaa, voidaan olla melko vaikean puheenaiheen parissa. Mies seksin myyjänä on suuri tabu Suomessa, kielletty aihe. Vielä suurempi tabu on nainen, joka haluaa seksiä ja on valmis maksamaan siitä miehelle. Mitkä ovat seksityön hyvät puolet entä varjopuolet? Lähetyksessä syvennytään miespuolisten seksityöntekijöiden asemaan Suomessa. Miten seksityöntekijöiden hyvinvoinnista pidetään huolta, entä miten seksityöntekijöiden asemaa tulisi parantaa?

Studiossa vieraana yli kymmenen vuotta mies seuralaisena työskennellyt Tomi Ros sekä Pro-tukipisteen toiminnanjohtaja Jaana Kauppinen. Tubettaja Tuure Boelius teki kappaleen, joka käsittelee homoseksuaalisuutta jääkiekossa ja kuinka kävi? Joidenkin mielestä Tuure häpäisi leijonat ja sai tappouhkauksia. Miksi urheilu ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt eivät sovi yhteen?

Nyrkkeilyn MM-mitalisti Elina Gustafssonille on ihan suoraan sanottu ettei tämä saisi olla julkisesti lesbo. Elina olisi itse kaivannut roolimallia nuorena seksuaalivähemmistön urheilijana, mutta niitä ei ollut. Elina tuli julkisesti kaapista ulos kun hän osallistui vuonna Miss Gay Finland kisaan, johon silloinen valmentaja sanoi, ettei tule enää sponsoreita, ei tule enää mitään.

Elina joutui taas kerran kohtaamaan jonkun toisen pelot. Minkälaista on urheilijan taakka, kun hän joutuu elämään piilottaen oman seksuaalisen suuntautumisensa? Mitä seurauksia sillä voi olla? Kenellä on vastuu edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa urheilun maailmassa?

Studiossa vieraana nyrkkeilyn MM-mitalisti Elina Gustafsson, valtion liikuntaneuvoston tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusjaoston jäsen Minna Minkkinen sekä vastuullisuus- ja yhteisömanageri Elina Laine olympiakomiteasta.

Herra Heinämäki ja Lato-orkesterin Punanata on puhuttanut somekansaa hullun lailla jo useamman päivän ja loppua ei näy. Punanatan hahmo on koettu ongelmalliseksi, koska kyseessä on stereotyyppinen karikatyyri Amerikan alkuperäiskansoista, jota esittää valkoinen mies päässään intiaanipäähine ja joka esiintyy yhdellä repliikillä: Kyseisen ohjelman käsittely alkoi, kun Suomen Saamelaisnuorten puheenjohtaja Petra Laiti otti kantaa ohjelmassa nähtävän Punanata-hahmon tarpeellisuuteen Twitterissä ja Yle reagoi siirtämällä lastenohjelman Ylen Elävään arkistoon.

Yleä on syytetty sensuurista sekä ylireagoinnista ja lähetyksessä pureudutaankin siihen, miten lastenkulttuurien tulisi kehittyä yhteiskunnallisten muutosten kanssa. Onko julkisesti käyty onnistuneesti keskustelua kulttuurisesta omimisesta ja sen vaikutuksista alkuperäiskansoihin? Mitä tekemistä asuttajakolonialismilla on kulttuurisen omimisen kanssa ja mitä alkuperäiskansojen kovat itsemurhaluvut kertovat?

Lähetyksessä kuullaan Herra Heinämäen ja Lato-orkesterin tekijän Heikki Salon ajatuksia muun muassa siitä minkälaista keskustelua aiheesta on käyty ja miksi Punanata oli ongelmallinen. Studiossa Suomen Saamelaisnuorten ry. Temptation Islandista tuttu ja "influenceriksi" eli vaikuttajaksi itseään tituleeraava Eveliina sai julkaisemallaan videolla somemylläkän aikaan, sillä hän käytti rasistista slurria markkinoidessaan rusketusvoidetta.

Videon julkaisemisesta seurasi kaupallisen yhteistyön päättyminen kyseisen yrityksen kanssa, Eveliinan julkisen Instagram-profiilin muuttaminen yksityiseksi ja somemylläkkä. Keitä somevaikuttajat ovat ja miten he vaikuttavat? Millä tavalla kehopositiivisuudesta bloggaava xs-koon fitness-malli oikeasti vaikuttaa?

Mikä on somevaikuttajan vastuu? Ovatko seuraukset somessa tehdyille virheille liian ankarat? Vieraina studiossa fitnessmalli ja somevaikuttaja Erna Husko, somekonsultti Fatima Hussein sekä mediatutkija Janne Matikainen. Joka kolmas nainen kuluttaa säännöllisesti pornoa, silti pornosta puhuminen tai siihen suhtautuminen voi olla joskus kiusallista.

Kuuluvatko feminismi ja porno samaan lauseeseen? Voiko tasa-arvoa kannattava nainen diggailla pornoa, jossa pomo piiskaa ja alistaa sihteeriään tuntematta siitä syyllisyyttä ja ristiriitaa? Lähetyksessä selvitetään onko valtavirtaporno naisten mieleen. Studiossa pornon pioneeri ja seksologi Satu Söderström, seksuaaliterapeutti Henriikka Sundell Sexposta sekä juontaja-maskeeraaja, pornonirso Saara Sarvas.

Turvapaikanhakijoiden oikeusturva Suomessa on heikentynyt huomattavasti, osoittaa Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutti, Turun Yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta ja yhdenvertaisuusvaltuutetun tuore pilottitutkimus.

Jos tarkastellaan numeroita niin luvut ovat kääntyneet täysin päälaelleen. Ajanjaksolla turvapaikanhakijoista 86 prosenttia sai myönteisen päätöksen, kielteisen sai 14 prosenttia. Ajanjaksolla puolestaan hakijoista 79 prosenttia sai kielteisen ja 21 prosenttia sai myönteisen päätöksen. Kesällä hyväksytty ulkomaalaislain muutos ei myöskään ole parantanut turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa ja varsinkin turvapaikanhakijoiden oikeusapu arveluttaa erittäin paljon.

Syyttävät sormet osoittavat muun muassa kohti maahanmuuttovirastoa, toiset poliittisia päättäjiä, hallitusta ja lainsäädännön muutoksia. Kuka ottaa vastuun ja miten tilanne ratkaistaan? Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet turvapaikanhakijoiden oikeusturvan heikentymiseen? Miten oikeusavun uudistus on vaikuttanut turvapaikanhakijoihin? Studiossa vieraana turvapaikanhakijoiden edustamiseen erikoistunut asianajaja Ville Punto, Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä sekä hallitusneuvos Merja Muilu oikeusministeriöstä.

Rangaistus ei raitista, sanoo toipunut päihderiippuvainen. Huumekeskustelu on ollut esillä viime päivinä ja myös huumeiden dekriminalisointi on puhuttanut. Mutta puhutaanko oikeista asioista? Miksi huumeiden käyttäjää pitää rangaista? Mitkä ovat vaihtoehdot nykyiselle huumepolitiikan linjalle? Törkypalstojen, somen ja pelimaailmojen minimiresurssit on taattava kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa kriiseissä.

Turhautumisuhkista yksi on kuolettavin. Aikuisviihdesivustojen kiinni hirttäminen tai hidastuminenkin läikyttää kärsimysten maljan yli kukkuroiden. Onanistikaartien liikekannallepano sytyttää seuraavan sisällissodan. Toivottavasti pornonsiirtoon on olemassa analoginen tai paperipainatteinen varajärjestelmä.

Se on huoltovarmuutemme kohtalonkysymys. Työttömyysturvalakia muutettiin tämän vuoden alusta aika merkittävästi. Uudistuksen mukaan työttömän tulee kolmen kuukauden seurantajakson aikana tehdä töitä 18 tuntia tai ainakin osallistua työ- ja elinkeinotoimiston palveluihin viitenä päivänä. Tämä on se paljon puhuttu aktiivimalli. Uudistuksella pyrittiin tietysti lisäämään työttömien työllistymistä tai aktivoitumista.

Malliin liittyi myös niin sanottu keppipuoli. Jos työtön ei noita aktiivisuusvaatimuksia täytä, työttömyysturvaetuutta leikataan vajaalla viidellä prosentilla.

Peruspäivärahassa eli työmarkkinatuessa tämä merkitsee noin 25 euron vähennystä kuukaudessa. Ensimmäisestä kolmen kuukauden seurantajaksosta on nyt saatu tietoja. Kelan tilastojen mukaan huhtikuussa alennettiin runsaan 80 henkilön päivärahaa, kun nuo aktiivisuusehdot eivät täyttyneet. Käytännössä etuuksiaan menettäneiden luku oli pienempi, noin 50 Tämä johtuu siitä, että osa etuusleikkauksen kohteeksi joutuneista sai leikkausta vastaavan korvauksen toimeentulotuesta.

Tietoa siitä, kuinka paljon aktiivimalli on auttanut työttömiä työpaikan saannissa, ei tietääkseni ainakaan vielä ole olemassa. Siitä huolimatta hallitus valmistelee jo ns. Uudesta mallista on julkisuuteen tihkunut jonkin verran tietoja. Mallissa työtön velvoitettaisiin hakemaan työpaikkaa vähintään neljä kertaa kuukaudessa. Jos näin ei tee, seuraa ensin varoitus. Jos rike toistuu, leikataan päivärahaa. Keskustelu aktiivisuusmallista on jäänyt sote-hulinan alle. Mutta ainakin demarit ovat kertoneet, että jos pääsevät ensi keväänä valtaan, malli kuopataan saman tien.

Tämmöinen vanha mies saa muistella menneitä, tällä kertaa yli kolmen vuosikymmenen takaisia asioita. Silloin valettiin nykyisen työttömyysturvajärjestelmämme peruspilarit. Silloisessa isossa remontissa ansiosidonnaisen päivärahakauden enimmäispituudeksi määriteltiin päivää. Päivärahaa alennettiin sadan työttömyyspäivän jälkeen 20 prosentilla. Melkoinen pudotus verrattuna nykyisen aktiivimallin pikku nirhaisuun, eikä tuosta pudotuksesta tuolloin edes kummemmin keskusteltu.

Lain toimivuutta tutkittiin aika paljon. Kävi ilmi, että työttömät löysivät tuon sadan päivän jälkeisen päivärahaleikkauksen jälkeen töitä yllättävänkin hyvin. Mutta Suomi oli menossa kohti loputonta vaurautta, tai ainakin niin kuviteltiin.

Niissä auvoisissa tunnelmissa tuota päivärahaleikkausta ensin pienennettiin ja sitten se poistettiin kokonaan. Näin loppui se aktiivimalli. Demareille muuten tiedoksi, että kun laki tuli voimaan, maan hallitusta johti muuan Kalevi Sorsa, sosiaalidemokraatti.

Lain valmistelutti ministerinä Vappu Taipale, demari. Ja sen vahvistanut presidentti Mauno Koivisto oli demaritaustainen hänkin. Tuoko uusi hallitus ensi vuonna uusia malleja, jää nähtäväksi. Jotain pitää varmasti tehdä. Työttömyysasteemme on paljon korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa, ja vastaavasti työllisyysasteemme on sietämättömän matala. Samaan aikaan kolmasosa yrityksistä kertoo, että työvoimapula haittaa niiden toimintaa tai ainakin on kasvun este. Jos tämmöinen meno jatkuu, siitä ei hyvää seuraa.

Luulen ja ainakin toivon, että tämä tulee olemaan ensi talven vaalikeskustelujen yksi keskeinen aihe, tietysti soten ohella. Sote-valmistelu onkin ollut melkoista suotamista ja huopaamista, valinnanvapauden osalta lähinnä huopaamista.

Etsimättä tulee mieleen pääministeri Juha Sipilän kuuluisa lausahdus parin vuoden takaa. Äyskäröintiä onkin sote-veneessä riittänyt! Meidän tavallisten kuolevaisten on syytä katsoa, että veneen tappi on paikallaan, kun lähdemme juhannussoutelulle. Muuten voi käydä huonostikin. Paula Takio kertoo miten erilainen käsitys eri kulttuureista tulevilla on taivaaseen pääsystä.

Hänen oppilaansa käsitti sen chillaamiseksi kun meillä Suomessa se on kuolemista. Kultaranta-keskustelut ovat eräänlainen näytelmä, jossa tasavallan presidentti ohjaa sekä eliitin että kansan tiettyjen asioiden ääreen ja tekemään havaintoja.

Näin luodaan yhteistä tilannekuvaa, joka on demokratiassa äärettömän olennainen asia. Tänä vuonna Kultaranta-keskustelujen havainnot liittyvät siihen, että Suomen kaltaiselle pienelle maalle ovat käynnissä hankalat ajat, jotka todennäköisesti ovat menossa vielä hankalammiksi.

Sääntöpohjainen maailmanjärjestys eli se, että kaikki pelaavat samaa peliä suhteellisen samoilla säännöillä, on vaikeuksissa. Tätä havaintoa oli perustelemassa vankka ja arvovaltainen joukko meiltä ja muualta. Presidentti Trump nousi keskusteluissa alinomaa esille, eikä todellakaan myönteisessä mielessä.

Komissaari Jyrki Katainen tiivisti karun tilanteen, että ensimmäistä kertaa sekä Venäjän että Yhdysvaltain presidentti jakavat sen käsityksen, että mitä hajanaisempi Eurooppa, sen parempi. Riveiltä ja rivien välissä oli luettavissa se, miten elintärkeä unioni Suomelle juuri nyt, ja näkyvissä olevassa tulevaisuudessa, on. Suomessa määritellään olevan https: Ensimmäinen edustaa perinteistä myöntyväisyysajattelua, jossa tärkein lähtökohta on Venäjän näkemys omasta turvallisuudestaan. Euroatlanttinen linja kiteytyy Suomen olemassaoloon ja toimimiseen osana länttä.

Globalistinen koulukunta on se idealistisin, joka haluaa parantaa maailmaa. Sitä erottaa kahdesta ensimmäisestä myös voimapolitiikan hyljeksintä. Tämän vuoden Kultarannassa näistä kolmesta oli paikalla oikeastaan vain euroatlanttinen ja globalistinen koulukunta. Nähdyn ja kuullun perusteella kansakunta rakentaa turvallisuuttaan osana länttä ja yhä vahvemmin globaaleja kysymyksiä mukaan ottaen. Pienvaltiorealismilla onkin varsin vähän sanottavaa Euroopan unioniin kuuluvalle maalle, joka voi menestyä vain vahvasti keskinäisriippuvaisessa maailmassa.

Afrikka oli Kultarannassa taajaan esillä, samoin tietysti ilmastonmuutos. Toimittaja Annamari Sipilä keräsi väliaplodit painottamalla vahvasti, miten tyttöjen ja naisten koulutukseen ja seksuaaliterveyteen panostamalla ratkaistaan samalla monta muutakin ongelmaa. Selväksi kävi myös, että maahanmuutto ja siihen liittyvät ulottuvuudet ovat asiakokonaisuus, johon on löydyttävä ratkaisuja.

Iltapäivän keskustelu taloudesta ja ympäristöstä oli puhtaasti globalistisen koulukunnan ulkopolitiikkaa. Ilmastonmuutoksen vastainen työ on kuitenkin vasta käynnistymässä ja asenteet pikkuhiljaa muuttumassa. Ainakin jos vertaa sitä mitä kaikkea tarvitsisi tehdä. Tilanne kun on sellainen, että vähänkään pidemmällä tähtäimellä pihvi on suurempi uhka turvallisuudellemme kuin joku Putinin trolli.

Turvallisuuspoliittiset kysymykset ovat usein ehdottomia, nopeita ja kantavat dramaattisesti mukanaan tuhon ja kuoleman mahdollisuutta. Sen sijaan vastaukset näihin kysymyksiin ovat.

Sääntöpohjainen maailmanjärjestys sisältää valtavan määrän valtavan monimutkaisia neuvotteluja, sopimuksia ja byrokratiaa. Niiden rakentaminen ja ylläpitäminen on hidasta ja ennen kaikkea vaatii taakseen poliittista tahtoa. Keskustelut Kultarannassa ovat osaltaan luomassa tätä tahtoa. Veikkailisin, että näitä Kultarannassa pohdittuja asioita kirjataan myös noin vuoden päästä vahvistettavaan uuteen hallitusohjelmaan.

Teknologiaan erikoistunut kasvuyrityssijoittaja ja -yrittäjä Inka Mero keroo, miten nykyaikaisten pomojen pitää suhtautua x-sukupolveen työntekijöinä. Yritykset ovat suuren muutoksen edessä. On muutettava toimintakulttuuria ja määriteltävä tarkoitus kokonaan uudelleen.

Se alkaa parhaiten niin, että pomot katsovat ensimmäiseksi peiliin. Miksi naisten kosmetiikkayritys pyrkii toimimaan ja näkymään naisten itsetunnon parantamisen missiolla? Tai miksi kemianteollisuuden yhtiö puhuu puhtaasta vedestä ja kaikkien oikeudesta siihen? Urheiluyhtiö lanseeraa markkinoille meressä kelluvasta jätteestä tuotetut kengät.

Internetfirma taas julkaisee manifestin työntekijöilleen kannustaen heitä kieltäytymään kaikenlaisesta tytöttelystä ja pojittelusta. Eräs yritysjohtaja kertoo antaneensa päätäntävallan yhtiössään työntekijöiden muodostamille itsenäisille tiimeille.

Toisessa yhtiössä taas harrastetaan pilatesta yhdessä joka päivä, koska fyysinen ja henkinen hyvinvointi ovat yhdessä valittuja prioriteetteja. Mitä oikein on tapahtumassa? Toiset yritykset puhuvat ja toiset yritykset oikeasti tekevät yhä enemmän merkityksellisiä ja arvokkaita asioita, uudella tavalla. Myös työntekijät ovat yhtiön edustajia, asiakkaita tai ainakin potentiaalisia asiakkaita. Kulttisanonnaksi on tullut "culture eats strategy for breakfast"? Suora käännös englannista suomeksi on: Vasta viime vuosina yritykset ovatkin heränneet todellisuuteen, että myös työntekijät ovat yhtiön edustajia, asiakkaita tai ainakin potentiaalisia asiakkaita.

Arvojen ja maailmankuvien kohdatessa voi henkilöstö olla huomattavasti motivoituneempaa ja tuloksekkaampaa kuin kilpailijoilla. Vielä ja 90 luvuilla yritysten johtamismallit olivat strategia- ja analyysikeskeisiä, hierarkkisia ja ylhäältä johdettuja.

Tieto oli rajattua, ihmiset toimivat tarkoissa rooleissa ja työntekijöiden odotettiin sopeutuvan yrityksen toimintatapoihin mukisematta. Sitten tulivat internet, digitalisaatio, sosiaalinen media ja uusi sukupolvi. Milleniaalit jälkeen syntyneet ovat jo nyt vahvasti työelämässä ja uusi z-sukupolvi -luvulla syntyneet rynnii parhaillaan työelämään. Vuonna nämä ryhmät muodostavat joyli kolme neljäsosaa globaalista työvoimasta. Uusi sukupolvi toimii tutkitusti kuluttajina eri tavoin ja arvostaa työntekijöinä selkeästi eri asioita kuin me vanhemmat sukupolvet.

Vaikka internetin keksimisen voi vielä kirkkaasti laittaa x- sukupolven piikkiin, voimme kiittää uutta sukupolvea kierrätyksen, ympäristön, digitaalisten mobiilipalveluiden sekä avoimen osallistavan kommunikaation ja yrityskulttuurin nousemisesta yritysten kilpailutekijöiksi. Mistä sitten yrityskulttuuri muodostuu ja miten sitä muutetaan?

Olen joutunut ja saanut pohtia asiaa niin pienten kasvuyritysten kuin suurten globaalien yhtiöiden kanssa. Tärkeimmiksi keskusteluissa nousevat arvot ja tarkoitus. Työntekijöinä he odottavat yrityksiltä vahvaa "tarkoituksen" eli yhtiön olemassaolon ja yhteiskunnallisen roolin määrittelyä ja sen mukaan toimimista. Arvot kiteyttävät käynnissä olevan murroksen. Uuden sukupolven kasvuyrittäjät keskittyvät globaalien, ihmiskuntaa koskettavien ongelmien ratkomiseen, koska kokevat sen tärkeäksi.

Työntekijöinä he samoin odottavat yrityksiltä vahvaa "tarkoituksen" eli yhtiön olemassaolon ja yhteiskunnallisen roolin määrittelyä ja sen mukaan toimimista. Yhtiön arvojen ja tarkoituksen tuleekin olla riittävän lähellä sen työntekijöiden omia arvoja ja tarkoitusta.

Kun yhtiö julistaa tarkoituksekseen ihmiskunnan elämän jatkumisen mahdollistamisen maapallon ulkopuolella tai naisten jokapäiväisen turvallisuuden, koskettaa sanoma tunnetasolla eri tavalla kuin lattea kasvua tai globaalia johtajuutta hehkuttava viesti.

Uuden tarkoituksen mukaan tulee myös myös toimia. Kulttuurin muuttaminen on ennen kaikkea tekoja, ei ainoastaan sanoja ja lähtee usein uuden tarkoituksen löytämisestä määrittelystä, yhdessä työntekijöiden kanssa. Tarvitaan myös investointeja, uusia osaajia, organisaatiomuutoksia, digitalisaatiokokeiluja, analytiikaa ja uusia työkaluja.

Parhaimmillaan tulokset kääntyvät kuitenkin myös omistajien hyödyksi. Globaalissa tutkimuksessa selkeästi vahvan tarkoituksensa mukaan toimivienyhtiöiden todettiin luovan yli kaksinkertaisesti arvoa osakkeenomistajilleen verrokkeihinsa nähden.

Ainoastaan raha ja rationaaliset syyt eivät motivoi. Muutos alkaakin parhaiten peiliin katsomalla ja ihmisiä osallistamalla. Vastuu ja vapaus kulkevat käsi kädessä. Ainoastaan raha ja rationaaliset syyt eivät motivoi tai perinteiset perustelut eivät uutta sukupolvea motivoi, vaan tutkimuksissa nousevat kärkeen itsenäisyys, säännöllinen palaute, työpaikan ilmapiiri, yhdessä tekeminen ja kehittymismahdollisuudet.

Arvot, tarkoitus ja kulttuuri. Voi varmasti todeta näiden olevan tärkeitä asioita myös meille vanhempien sukupolvien edustajille. Perinteisille pomoille voi edessä olla kuitenkin kova pähkinä purtavaksi.

Kulttuurin muutos on matka, joka ei pääty koskaan. Moni mies on parisuhteessa kuin oveen unohdettu joulukranssi: Miten mies voisi puhua tunteistaaan, jos hänellä ei ole niille edes sanoja? Juhannus lähestyy ja nyt se pistää silmään: Jotenkin silmä on siihen tottunut, mutta ei siitä paljon iloa ole ollut enää pitkään aikaan.

Pölyinen ja nuhruinenkin se alkaa olla. Samanlainen tottuminen ja väsähtäminen näkyy myös monissa parisuhteissa. Alkuhuumassa ja rakastuneena puhetta piisaa. Itsestä kertominen, toiseen tutustuminen ja yhteisistä tulevaisuudenhaaveista unelmoiminen hitsaavat pareja yhteen. Kahdesta erillisestä ihmisestä muodostuu tunnepuheen avulla "me". Kun toinen on jo tuttu, ja arki vyöryy päälle monine vaatimuksineen, jää parisuhde usein junnaamaan paikoilleen.

Voi olla vaikeaa puhua ikävistä tunteista, kun alussa kaikki oli niin ihanaa. Vaikeista asioista puhuminen kun johtaa helposti riitaan ja toisen syyttelyyn. Siksi voi tuntua helpommalta vaieta. Tunteet eivät kuitenkaan puhumatta hälvene, päinvastoin. Omiin tunteisiin tutustuminen olikin se ihmeellinen ovi, jonka avaaminen toi mustavalkotelevisiooni värit.

Ja tähän väliin varoitus: Älä triggeröidy vaan vaihda sana "mies" sanaan "nainen" tai "miesoletettu" tai parisuhteen puheliaampi osapuoli tms. Mutta miten mies puhuu tunteista, kun sellaista ei ole hänelle opetettu? Jos hänet on kasvatettu piilottamaan kaikki herkkyyden tai heikkouden merkit? Jos hänen mielikuvansa hyvästä miehuudesta on itsensä aina hillitsevä viilipytty? Aviokriisiin ajautunut ja siitä selviytynyt Aku Hentilä kertoi Yle uutisten haastattelussa, että itsetutkiskelunsa alussa hän ei osannut edes nimetä kovin monta tunnetta.

Kun vaimo Ruusa Hentilä koki, että puolisoiden välinen tunneyhteys oli kadonnut, Aku ei ymmärtänyt mistä vaimo puhui. Lisäksi hänen oli vaikea ottaa vastaan vaimon surun ja vihaisuuden tunteita, koska koki ne uhkana. Vaimon ja omien tunteidensa kohtaamisen sijaan hän lähti karkuun vaikeita tilanteita.

Mutta omiin tunteisiin tutustuminen olikin se ihmeellinen ovi, jonka avaaminen toi mustavalkotelevisiooni värit. Aloin pystyä sanoittamaan järjen lisäksi tunteita. Rakkauden samuraiksi itseään tituleeraavan tietokirjailija Teemu Syrjälän mukaan miehet kaipaavat roolimalleja uuden ajan miehisyyteen.

Syrjälä on vastikään julkaissut Elinvoimaisen miehen kirjan. Hän rohkaisee kaikkia miehiä ottamaan haasteen vastaan ja avaamaan suunsa tunteistaan. Puhumattomuus ei auta meitä enää. Nyt on aika opetella uusia ihmissuhdetaitoja, jotka vievät koko meidän "heimoa" eteenpäin. Ennen kaikkea kosketuksessa toiseen ihmiseen. Sua tarvitaan olemaan rohkea ja kertomaan haasteistasi, mitä elämässäsi koet.

Puhumattomuus ei auta meitä enää, nyt on aika opetella uusia ihmissuhdetaitoja, jotka vievät koko meidän "heimoa" eteenpäin. Avain omien tunteiden tunnistamiseen on rehellisyys. On hyvä ymmärtää, että mikään itsestä kumpuava tunne ei ole väärä. Ihminen voi olla vahva, vaikka hän tunnistaa ja tunnustaa myös heikkouksiaan. Pahinta mitä itselleen voi tehdä, on peittää omat herkemmät tunteensa kovuuteen.

Mistä on koulukiusaajat ja vaimonhakkaajat tehty? Kun mies alkaa puhua tunteistaan, on puolison syytä kuunnella. Silloin ei saa alkaa neuvoa, vertailla, väheksyä, nauraa eikä räplätä kännykkää. Apua omien tunteiden ymmärtämiseen ja niistä puhumiseen on tarjolla.

Kirjojen lisäksi neuvoa voi etsiä vaikka Miessakit järjestön nettisivuilta. Moni eronnut mies on saanut sieltä työkaluja omien vaikeiden tunteiden käsittelemiseen.

Keskusteluapua voi hakea myös ammattilaisilta; terapeutilla käyminen ei ole nykyään häpeä vaan viisauden merkki. Lopuksi neuvo parisuhteen toiselle osapuolelle: Se hetki on pyhä ja sitä on asiaankuuluvalla hartaudella kunnioitettava. Se on hetki, jolloin joulukranssista puhalletaan pölyt pois ja siihen viritetään värivalot.

Siitä tulee taas mielenkiintoinen ja kaunis. Se siirretään ulko-ovesta paraatipaikalle keskelle juhannuksen juhlapöytää. Sitä ihaillaan ja naapurit sitä vähän kadehtivatkin. Kysyvät ehkä puolisolta kuiskaten, että mitä tuolle teidän kranssille on tapahtunut, sehän suorastaan hehkuu?

Se on psykologinen ja henkinen matka, joka alkaa rakastumisen hurmiosta, mutkittelee pitkin oman itsen löytämisen kivistä polkua ja huipentuu läheisen, iloisen, koko elämän kestävän liiton luomiseen. Tämän toteutuminen ei riipu siitä, pystyttekö saamaan itsellenne täydellisen kumppanin, vaan omasta halustanne oppia tuntemaan oman itsenne piilossa olevia puolia.

Kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu. Kirjoittaja on helsinkiläinen terveys- ja hyvinvointiaiheisiin erikoistunut toimittaja, joka yrittää ymmärtää itseään ja muita. Pitää joulukransseista, mutta ei jaksa loputtomiin katsella niiden lakastumista.

Miten käyttäytyä perhejuhlissa, joihin osallistuu eronneita ja karanneita entisiä ja uusia puolisoita. Kukat ja koivunoksat tuoksuvat. Kuuluu puheensorinaa, naurua, iloisia tervehdyksiä, kahvikuppien kilahtelua, lasten juoksevia askelia uusissa kengissään. Äkkiä juhlatila hiljenee vaitonaiseksi kuin hauta.

Saliin eivät edes näy eteisen tulijat, mutta koko juhlaväki vaistoaa tilanteen. Yhdellä on epätoivoinen, itkuun purskahtamaisillaan oleva katse. Toisella katse täynnä sääliä. Hän koettaa tapailla lohdun sanoja. Eteiseen astuu tuntematon vieras. Tästä eteenpäin kaikki on silkkaa teatteria. Kuinka monet kerrat sinut on pakotettu teatteriin katsomaan näytelmää?

Ja katsomaan loppuun asti? Tänä päivänä, avioerojen ja uusien suhteiden villissä maastossa, perhejuhlista ja nuorten parien häistä on tullut eronneiden vanhempien ja heidän uusien kumppaneidensa kolmiodraaman näyttämöitä.

Uusparit ovat luonnollinen jatkumo ihmisen lisääntyneille oikeuksille ja valinnanvapaudelle. Meillä kaikilla on samat oikeudet. Mutta pojat, ei sotaa näin käydä. Ihmissuhdesotaa ei käydä niin, että yrität tuhota entisen puolisosi lapsesi juhlissa. Uusi kumppani ei lunasta paikkaansa mitätöimällä vanhan. Itse asiassa ihmissuhdesotaa ei tarvitsisi käydä lainkaan.

Mutta taidan puhua kuuroille korville. Kun sivistynyttä pintaa hieman raaputtaa, esiin astuu sanoinkuvaamaton julmuus. Nykyajan tapa on läimäyttää exää ja raahata uutta kumppania mykistyneestä juhlahuoneesta toiseen kuin jääkaappipakastinta nokkakärryllä: Eronneilta häviää usein uuden rakastumisen myötä kaikki hienotunteisuus mennyttä elämää ja entistä perhettä kohtaan.

Rakastunut kokee, että "Haluan näyttää onneni koko maailmalle! Kaikki muu olisi silkkaa teeskentelyä! Tässä kohdin vetoan uuteen kumppaniin: Mutta sinulla on myös velvollisuus kunnioittaa kumppanisi mennyttä perhettä.

Siispä, hyvä uusi kumppani:. Ole aina valmis ottamaan kakkospaikka. Sinä olet rakkautesi kumppani järjestysnumerolla kaksi, tai myöhempi numero. Ole aina valmis väistymään. Sinun hienotunteisuutesi tulee palkitsemaan uuden parisuhteesi onnellisuudella.

Ellei virallisia esittelyjä ole vielä tapahtunut sinun ja rakkaasi entisen puolison tai lasten kesken, sinun aikasi osallistua perheen juhliin ei ole vielä tullut. Virallinen esittely on se, että sinä sovit tapaamisesta rakentavassa hengessä, kutsut uuden puolisosi exän kahville, ojennat kätesi ja kerrot miten pahoillasi olet, että asiat menivät näin. En tule koskaan puuttumaan perheenne asioihin. Nimittäin perhe ei lakkaa olemasta vain siksi, että vanhemmat ovat eronneita.

Perheen lapset ovat kahden biologisen vanhemman lapsia myös uusperheellistymisen jälkeen. Osallistu lasten juhliin vain, jos lapsi sinut kutsuu ja ex sinun läsnäolosi hyväksyy. Uusparin halu näyttäytyä parina on tavallinen ja ymmärrettävä tarve. Järjestäkää omat juhlanne, joissa näyttäydytte ja esittäydytte. Rakentakaa uusi suhteenne myönteiselle perustalle.

Kummankaan menneen perheen polkeminen lokaan ei ole myönteisyyttä, ja polkemisesta jalatkin väsyvät. Tavoittele uudessa suhteessasi ja uusissa, monimutkaisissa sosiaalisissa tilanteissa hyvää lopputulosta kailille, eettisin keinoin.

Suojele aina lapsia, omia tai kumppanin, aikuisten konflikteilta. Viime perjantain Helsinki-Kajaani lento oli buukattu jo hyvissä ajoin täyteen. Useimmat paikan varanneet olivat toimittajia, joiden tavoitteena oli todistaa Juha Sipilän ja Paavo Väyrysen kaksintaistelua keskustan puheenjohtajuudesta Sotkamon puoluekokouksessa.

Tai jos ollaan ihan tarkkoja, he varasivat lippunsa kirjoittaakseen klikkijuttuja Väyrysen mediashowsta, koska lopputuloksesta ei ollut epäselvyyksiä.

Väyrynen huomasi itsekin että mahdollisuuksia ei ollut, ja ilmoitti liittyvänsä takaisin kansalaispuolueeseen, josta oli kevään kuluessa sekä eronnnut, että erotettu. Sotkamon Katinkullan käytävillä oli aika mietteliään näköisiä toimittajia pohtimassa jutunaiheita.

Ei ollut mikään ihme, että pääuutiseksi kohosi Sipilän käyttämä kielikuva, joka sai lähes yhtä laajan näkyvyyden kuin Mikko Kärnän tiedote puoluekokouksen ruokatarjoilusta. Ja se on paljon se. Bolshevistinen tyyneys yltää kielikuvana samalle tasolle kuin Paavo Lipposen nahkurin orret tai Seppo Kääriäisen veret seisauttava vaalivoitto.

Se on jollakin lailla hyytävä, mutta kukaan ei oikein osaa sanoa että mitä se täsmälleen ottaen tarkoittaa. Ja samalla se tarjoaa syyn loukkaantua, pahastua ja laskea vielä kerran Stalinin uhrien lukumäärä. Sipilän kielikuva toimi oikein hyvin. Arvostan käytävillä rinkiä kiertäneiden toimittajien ammattitaitoa. Hesarin Marko Junkkari keksi soittaa Vihreiden Touko Aallolle ja kysyä kommentteja Sipilän toisesta kielikuvasta, realistisesta vihreydestä, kun muutakaan uutisoitavaa ei ollut.

Uuden Suomen Minna Karkkola veti ehkä pisimmän korren nostaessaan esiin puoluesihteeriksi valitun Riikka Pirkkalaisen esittäytymispuheen, joka olikin niin hyvä että vaali ratkesi siihen. Mediasta puoluekokousta seuranneiden mielestä tapahtuma oli tylsä ja merkityksetön. Paikan päältä katsottuna se oli kaikkea muuta. Keskustan puoluekokous on tuhansien ihmisten poliittinen kansanjuhla, jonne tullaan tapaamaan tuttuja, osallistumaan päätöksentekoon ja juhlimaan kansanvaltaa.

Kokouksessa kainuulainen maitotilallinen voi nykäistä ministeriä hihasta ja evijärveläinen emäntä paiskata tassua Juha Sipilän kanssa ja samalla valitella tuottajahintojen laskua tai kantatien huonoa kuntoa. Tunnelma on läheinen, välitön ja lämmin. Paikan päällä ymmärtää myös sen, miksi keskusta pitää aluepolitiikasta kiinni niin kauan kunnes viimeisenkin mökin ikkunasta sammuu valot. Sillä ei saa yhtään ääntä, jos katsoo näitä ihmisiä silmiin ja sanoo että tulkaahan kaupunkeihin sieltä.

Sorateiden varret halutaan pitää asuttuina. Keskustan poliittisissa puheissa tavoite pukeutuu vaatimuksesi saada valita asuinpaikkansa, ikäänkuin se esi-isän luvulla raivaama tila olisi valinta.

Siitä miten sinne syrjäkylille saataisiin töitä puhuttiin paljon vähemmän. Itse keskustelin parikymppisen lapinpukuun pukeutuneen poromiehen kanssa, joka kertoi juuri pyrkineensä oikeustieteelliseen. Kaveri oli Savukoskelta, yhdestä Suomen syrjäisimmästä kunnasta, jossa oli kirjoittanut laudaturin paperit. Jos haku onnistuu, maassa on yksi poromies vähemmän. Eikä taida nuori juristi päätyä Savukoskelle hommiin. Keskusta on verkkarikansan puolue, ja aika moni kokee kiiltonahkakokoomuksen itselleen täysin vieraaksi.

Paavo Väyrysen keväinen mediashow tarjosi keskustan kenttäväelle sopivan vieteripeikon, joka yhdisti jäsenkunnan istuvan johdon taakse. Keskusta on gallupeissa vasta kolmanneksi suurin, mutta kritiikki jäi salin ulkopuolelle, käytäväpuheisiin.

Aika moni tuttu kansanedustaja haikaili punamullan perään, koska koki, että demareiden kanssa keskusta voisi harjoittaa omannäköistään politiikkaa. Vilkaisu ympärille riitti avaamaan, että mihin edustajat viittasivat.

Kokoomuksella kun on lisäksi paha tapa romahduttaa hallituskumppaniensa kannatus. Kävin hyvän ja silmiä avaavan keskustelun kainuulaisen kunnanjohtajan kanssa.

Hän halusi kertoa miksi ei voisi äänestää vihreitä, vaikka kannattaa puolueen arvoja. Maitotilallisen tyttärenä hän kuitenkin koki, että kiivas eläinoikeuskritiikki oli suoraa arvostelua elinkeinolle, joka oli pitänyt hänen sukunsa hengissä vuosisatoja. Ikäänkuin vanhemmat ja isovanhemmat olisivat tehneet jotain väärää lypsässään lehmistään elantoa.

Että onko se nyt ihan kauheaa jos me pidetään näitä lehmiä, varsinkin kuin huonosti voivat lehmät myös tuottavat huonosti. Ymmärsin näkökulmaa oikein hyvin. Keskustan ja vihreiden suurin ero ei ole eläinten oikeuksissa, vaan siinä, että ylivoimainen enemmistö vihreistä on ensimmäisen sukupolven vihreitä, keskustalaisuus taas periytyy jo neljännessä polvessa. Sukupolvien vastakkainasettelua ei ole.

Vanhemmat ja lapset kokoontuvat politiikan keskustalaisille kesäfestareille yhdessä ja tanhuavat kuin esi-isät ennen. Tunnelma on läheinen, väitön ja lämmin.

Sinne voisi järjestää elämysmatkoja muillekin kuin meille poliikan sekakäyttäjille. Keskustan puoluekokous on kuin politiikan mummola, jossa asiat ovat omilla paikoillaan ja Kiven Seitsemän veljestä seisoo paraatipaikalla hyllyssä. Tunnelma on lempeä, sora narskuu kun autot kaartavat kohti etelää ja mummo vilkuttaa ikkunasta. Jukka Relander työskentelee viestintäkonsulttina Kaiku Helsingissä ja harrastaa historiaa vanhasta muistista.

Vapaa-aikoinaan hän haaveilee perhokalastuksesta istuessaan kentän laidalla katsomassa kun lapset pelaavat. Ge respons gällande Yle Arenan. Kahdeksan asiaa jotka jokaisen tulisi ymmärtää seksityöstä - Muutos alkakoon huorittelusta Ykkösaamun kolumni Starta programmet Programinformation Gå till innehållet Alla tv-program A-Ö Alla radioprogram A-Ö. Yle-kontots användarvillkoren har ändrats Jag godkänner användarvillkoren Jag godkänner senare.

Mikä viiraa lääkäriä, kun hän antaa höperön vaarin ajaa autoa? Vaari ei ole enää ajokunnossa. No kiista ja mökötyshän siitä syntyivät, kun ensimmäinen mökkireissu oli edessä. Mutta lapsuuskotiaan vaari ei ole unohtanut. Mummi uhkasi vaaria poliisilla. Minä en kyllä itse uskaltaisi lähteä miehenne kyytiin! Sitä pohtii nyt koko suku. Tapaus etenee pian oikeuteen. Kaikkia näitä iäkkäitä miehiä yhdistää se, että heillä on ajokortti.

Lain mukaan lääkäri on se taho, joka arvioi potilaan ajokelpoisuuden. Tämän estämiseksi vuotias mummi köyttää usein yöllä narulla vaarin käden omaan käteensä. Kuka on vastuussa, jos jotain ikävää tapahtuu?

Mitä järkeä tällaisessa työ-minän häivyttämisessä on? Tämä ei ole aina ihan yksinkertaista. Tulevaisuudentutkija Roope Mokka pohtii autojen kohtaloa, ja mitä se tarkoittaa.

Paitsi jos netti kaatuu. Minusta luku vaikuttaa jotenkin aika suurelta. Sen sijaan vastaukset näihin kysymyksiin ovat yleensä tylsiä, hitaita ja monimutkaisia. Samassa kuluttaja- ja työntekijäpaineessa on moni perinteinen yritys joutunut aloittamaan nahkansa luonnin uudelleen.

GAY KALU KARVAINEN AMATÖÖRI SEKSI

© 2018 Vapaa Homoseksuaali · Crumbs Theme by WPCrumbs