Homoseksuaaliseen kalua netistä seksi velin kanssa

En tuntenut niistä kuvauksista itseäni, vaikka tiesin olevani 16v "vedenkestävä" homoseksuaali. Sen hyväksyminen oli paljon vaikeampi, koska heteroseksuaalit olivat yleistäneet homoseksuaalista likaisen, inhottavan, himohinsa Helvettiin tuomitun ihmisen.

Minulla hengellinen vakaamus, mutta siltikin olen homo. Jumala ei ole ottanut näitä tuntemuksiani pois, vaikka olin joskus rukoillut vuosikymmenen ajan asian puolesta polvet verillä.

Asian hyväksyminen on tietysti eri asia. Oon ite 17 wee ja mä koin tytöt alakoulussa juttu kavereina ja tietysti "seukattiin", ku se oli tapana ; pojista pidin eri tavalla. Seuraava asia ei kuullosta oikeelta syyltä ja vähän sairaalta, mutta en osaa kuvailla tunnetta; Heräsin eräänä aamuna 16 vuotiaana ja tajusin olevani homo! En ollut pienenä tajunnut mitä homous oli, se oli vain joku isojan poikien käyttämä haukkumanimi. Myöhemmin en ollut edes ottanut asiaa huomioon, en ollut käsitellyt asiaa yhtään, vaikka en ollutkaan kiinnostunut tytöistä.

Pahoittelen tekstin sekavuutta ja asiasta toiseen hyppimistä, mutt en jaksanut muotoilla sitä mihinkään järkevään muotoon: Koska ei ole mitään pelastettavaa!

Homoja ei tarvitse "pelastaa" mistään eikä "eheyttää" tai "parantaa", niinkuin jotkut uskottelevat. Edellinen kirjoittaja on elävä todiste siitä että hän on kuitenkin homo, vaikka on uskovainen ja rukoillut vaikka kuinka asian puolesta että ei olisi homo. Edellinen kirjoittaja oli fiksu että rehellisesti toi asian esiin niinkuin se on. Itselleni on aina ollut ihan selvä asia, että ensinnäkään homoudessa ei ole mitään pahaa, se on päinvastoin kivaa ja nautin olla homo.

Minäkin olen uskovainen homo, ja jos joku tulee selittämään että olen syntinen, sairas tms. Samoin kuin hänen kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan meille kaikille hankkima pelastus. Ikävää, että jotkut yrittävät määritellä ja todistaa, ettei näin olisi, esim.

Ei kannata hylätä uskoaan, eikä homouttaan. Yhteys-liike, Sateenkaarifoorumi voi olla avuksi ymmärtämään ettei homous ole synti! Aha, näinkö on faktat? Mites minä sitten löysi homouteni vasta nelikymppisenä? Samalla löysin myös uskon jumalaan. Itse olen 17 vuotta ja tiesin jo tarha iässä et tykkään pojista enkä tytöistä.

En ole koskaan tykänny tytöistä. Kun tarhaiässä kiusattiin et sä tykkäät siitä naapurin lissusta niin tiesin kyllä et pojat on se mun juttu: Vaikka olen itsekin homo ja luultavasti ihan samanikäisenä tiedostanut sen , minua on joskus ihmetyttänyt Qruiserin teinihomot. Siis jotkut -vuotiaat teinit, jotka ovat oman luonnehdintansa mukaan homoja, ja sillä siisti.

Olen ehkä sen verran vanhempaa ikäluokkaa, että asian mutkattomuus hämmentää. Eikö ole naurettavaa - niin kuin hämmennys ja asioiden mutkikkuus olisi jotenkin normaali olotila!

Hyvä kuitenkin, että nykyään on olemassa mahdollisuuksia puhua asioista. Meille vanhemmille homous on selvinnyt ehkä vasta lukion jälkeen. Nykyään herätään tietoisemmaksi itsestä ilmeisesti varhemmin. Jos on sinut itsensä kanssa viimeistään lukioiässä niin aikaa ei tuhraannu seksuaalisuutensa ihmettelyyn ja saattaa saada aikaan jopa parisuhteen.

Joillekin homous ei selviä kunnolla koskaan, ihmettelevät vain että ei oikein naiset kiinnosta vakka yrittää olla naisten kanssa, kumma juttu, ja ollaan sitten yksin kun ei naiset sytytä. Lopulta tottuu asumaan omissa oloissaan ja tiedostamattomasti torjuu seksualisuutensa. Että on se hyvä jos jo nuorena tietää mitä haluaa ja mitä ei. No vuotiaan murrosikä on ollu käynnissä jo monta vuotta eli se seksuaalisuus pitäis olla jo suht selvillä..

Onhan homobaareissakin ja -klubeilla paljonkin tuon ikäisiä niissä mihin pääsevät sisään. Ja kyllä ne käytöksestä ja pusuttelusta ym. Eli kyllä voi olla 16wee homo. Testosteronin määrä sikiövaiheessa näyttäis liittyvän mm. Viitteitä tällasesta on mutta ei kaikkia koskevia ehdottomia homojen tai heteroiden "rotupiirteitä" ;-.

Sitä voi olla jo leikki-ikäisenä. Eikä kukaan vuotias kirjoita noin erehtymätöntä suomea kaikkien kielioppisääntöjen mukaan.

Nuo opitaan vasta lukiossa! Miksi siis vaivaudut esiintymään noin?! Peruskoulun puolella ja lähinnä ala-asteella. Myös kirjoja lukemalla kehittyy. Lukiossa opetus on sitten ihan erilaista, eikä sinne edes pääse, jos ei tajua kielioppisääntöjä. Tosiaalta vuotias voi jo olla käynyt lukion ensimmäisen luokan. Mut kyllähän nuorissa on paljon sellasia, jotka lukee kirjoja ja kirjottaa virheetöntä ja hyvää suomea vaikkei lukio olis vielä ajankohtainen.

Ja niille, jotka sanoo, että homo ei voi tietää sitä vielä vuotiaana, kannattaa sanoo, että etkö ite tiennyt olevasi hetero vuotiaana. Voiko vuotias olla vielä hetero? Voiko vuotias olla vielä homo?

Erikoisia olettamuksia myös kysyjällä tuntuu olevan - eli että homoksi ikään kuin voisi tulla vain olemalla ensin hetero, ja että jos henkilö on oikeasti homo, niin homous herää ihmisessä vasta paljon myöhemmin. Oletan kuitenkin kysyjää kiinnostavan, että onko homoksi jääminen varmaa, kun henkilö on vasta siinä iässä, jossa seksuaalisuus ikään kuin vielä hakee vielä muotoaan. Noh, kaikki on tietysti kovin yksilöllistä. Mikäli kiinnostusta ei vastakkaiseen sukupuoleen ole vielä vuotiaaksi asti lainkaan tullut, niin henkilökohtainen arvaukseni on, että sitä ei ole ihan heti tulossa lainkaan.

Oma seksuaalisuuteni muuttui heterosta biseksuaaliksi vuotiaana, ja on pysynyt muuttumattomana siitä asti. Kysyjälle siis oma vastaukseni: Mikäli tällä hetkellä olet seksuaalisesti kiinnostunut vain oman sukupuolesi edustajista, niin se yksinkertaisesti tarkoittaa, että olet ainakin tällä hetkellä homoseksuaali.

Sori, eihän siinä mitään sellaista olettamusta ollutkaan, että ensin pitäisi olla hetero ja sitten vasta homo Mutta joka tapauksessa, olet se mikä tällä hetkellä koet olevasi. Ja on erittäin mahdollista, ettei seksuaalisuutesi enää muutu. Hyvä ystävä ole oma itsesi, miltä sinusta tuntuu. Jos asiat muuttuvat anna niiden muuttua. Mutta ennenkaikkea ole oma itsesi. Sillä sitä sinä olet joka tapauksessa. Maalma muuttu ja myös sinun suuntautumisesi saatta muuttua. Mutta älä vaivaa ajatuksiasi että voitko olla sitä tai tätä.

Anna asioiden, jotka tuntuvat sinusta hyviltä, tapahtua. Mutta ole oma itsesi ennenkikkea. Jos tunnet että tämä asia ei ole kivaa tai sinusta tuntuu että se on väärin niin pyri siitä eroon. Seksuaaliset asiat ovat nuorelle hyvin sekavia, kun tekisi mieli sitä ja ja tätä, mutta tee sitä mikä sinun mielestäsi on oikein kun et tee sillä kenellekään mitään pahaa.

Tuossa viimeisessä lauseessasi kysyt että olenko liian nuori sanomaan että olet homo. Ole sitä miltä sinusta tuntuu ja sillä siisti. Jos tuntuu sitä että nyt olet omo niin älä rasita sillä itseäsi vaan ole sitä miltä sinusta tuntuu. Saattaa käydä niin että ajattelet joskus että tulihan tuotakin kokeiltua. Eipä sitten rasiata enää mieltä. Asiat jotkä elämän varrella tapahtuva, niitä ohjaa paljon ystävät ja lähimmäiset. Mutta et tee mitään väärin jos kokeilet erilaisia asioita ja olet niistä onnellinen.

Tämä elämä on ainutkertainen ja jokainen hetki on ainutkertainen, sen minkä taakseen jättää ei palaa koskaa ja mitä haluaa voi vain itse päättää. Muista aikaa jolloin olin sinun ikäisesi. Silloin myllerti mielessä kaikenlaiset asiat ja tuo seksi oli usein mielessä. Ja jos ei se olisi nuoren miehen mielessä niin tähän maailmaan ei syntyisi yhtään lasta.

Lasten teko tosin liittyy mielestäni avioliitton jolloin lapsilla on sekä isä että äiti. Omasta seksielämästäni olen selvinnyt mielestäni auka hyvin, en ole katunut tekemisiäni enkä tekemättäjättämisiäni.

Olen mielestäni aika tasapainoinen mieleltäni. En muista että olisin elämäni aikan tapellut kuin kerran. Se tapahtui kansakoulun aikaan. Olin silloin tuollainen "hintelä" rakenteinen. Silloin eräs tukevampi ja isompi kaveri kävi kimpuuni ja yritti lannistaa ja olla koulun kunkku mutta siitä selvisin voitajan ja sen jälkeen ei ole tarvinnut tapella.

Hyvä nuori ystävä ole oma itsesi ja tee asoita mitkä tuntuva sinusta oikeilta. Kyllä se ihan mahdollista on, että tietää jo tosi aikaisin, että on homo. Itse en ole ihan vielä 16 vuottakaan, mutta seurustelen jo itseäni vuotta vanhemman pojan kanssa.

Kannattaa lähteä maailmalle avoimin mielin ja syleillä itseään. Kaikkea eivät vanhemmat voi opettaa, vaan joitakin asioita voi oppia ainoastaan kokeilemalla varovaisuus ja järki sitten mukaan.

Eikä kannata vielä huolestua mistään vanhempien suhatutumisesta tai muusta. Useimmiten ystävät ja sukulaiset ottavat asian hyvin. Joten kannattaa ensin varmistua asiasa ja vasta sitten alkaa huolehtimaan kaikesta muusta.

Olet saanut paljon hyviä ja kullanarvoisia neuvoja, jotka olisivat auttaneet minua aikanaan. Kannattaa kuitenkin olla tietyllä y Itse tiesin jo noin 9 vuotiaana, että olin homo. Alunperin ajattelin, että saattaisin olla transseksuaali, mutta se vaihe meni ohi. Mikäli haluaa hieman vankempaa perustaa, kannattaa tutkia lapsuuttaan. Useimmiten homoseksuaalit lapset osoittavat normaalia enemmän kiinnostusta vastakaisen sukupuolen harrastuksiin, tapoihin yms. Pojilla tämä ilmenee usein nukeilla leikkimisellä, meikkaamisella tai muulla naisiin ja naisellisuuteen yhdistetyillä tavoilla.

Olet saanut paljon hyviä vinkkejä ja muita neuvoja. Kannattaa kunnioittaa ja oppia niistä. Kuitenkin tietty kyynisyys on hyvä pitää kaikessa median materiaalissa. Useimmiten varsinkin täällä tuntuvat perussuomalaiset ja erinäiset uskonkiihkoilijat pilaamaan hyviä keskusteluja. Pidähän huolta itsestäsi ja onnea matkaan: Kuuntele vaan omantuntoasi äläkä ryhdy semmoseen mikä on sen vastaista.

Ehdotan FROT menetelmää kun menee intiimisiin kohtiin. Jos tunnet olevasi homo ja tunteesikin kohdistuvat selvästi samaan sukupuoleen, niin mielestäni olet, sinähän sen itse tiedät eikä mitkään nuorten palstojen vastaajat. Itse olen tiennyt asian "aina". Ihan varmaa on, että tiedostin seksuaalisuuteni kunnolla ollessani 5 luokalla koulussa. Ei se ole miksikään muuttunut eikä vaihdellutkaan vuosien aikana. Muakin hämäs nuo "seksuaalisuutesi voi tässä iässä vielä muuttua" tyyliset jutut vuotiaana.

Kyllähän minä sen tavallaan tiesin, ettei se miksikään muutu, jos tunteita naisiin ei ole koskaan ollutkaan. Nuo jutut vain hämäs, koska ikäni puolesta kuuluin siihen ryhmään "jossa se voi muuttua" joidenkin juttujen mukaan. Eipä se varmaan miksikään muutu, varsinkin jos tiedät selvästi kenestä tykkäät ja olet jo pitkään tiennyt.

Mielestäni se sopii "epäselviin tapauksiin", joissa tunteet vaihtelevat eikä henkilö itsekään tiedä. Sullahan on jo selkeä käsitys omasta identiteetistä ja mieltymyksistä.

Tuskin muut ikäisesi heterot miettivät "onkohan tämä ohimenevä vaihe ja kehitynkö kohtapuolin homoksi". Samalla tavallahan heidänkin pitäisi tuntea paineita "mitä lopullisesti ovat" koska ovat "vasta vuotiaita". Aika harva varmaan sellaista miettii. He luottavat tunteisiinsa ja niiden pysyvyyteen, ja niin sinunkin pitäisi.

Jos tunnet olevasi nyt selvästi homo, niin voit mieltää sen identiteetiksesi, sen sijaan että suhtautuisit asiaan jonakin kehityksen oikkuna. Ymmärrän, että seksuaalisuuteen liittyvät asiat voivat olla hämmentäviä ja ahdistaviakin. Ja ymmärrän, että homoseksuaalisuus on vähemmistö, eikä siten niin itsestäänselvää kuin heteroseksuaalisuus.

Mutta toivon, etteivät ihmiset ottaisi taakkoja eri lokeroista ja leimautumisista eivätkä vaivaisi liikaa päätänsä. Riittää kun on se, kuka on. Ilman ulkopuolista määrittelyä tai hinkua mahtua niihin ulkopuolisiin "pakkoihin". Toivon, että ihmiset unohtavat mustavalkoisuuden, ja näkevät harmaan sävyjä, ja siellä jossain harmaudessa itsensä. Mustavalkoisesti ajattelevien yksinkertaisten sielujen mielipiteistä ei pidä liikoja välittää saati mukautua niihin.

Kyllä totuus sinusta on jo vahvasti se että olet pohjimmiltasi homoseksuaali, kun olet jo 16v ja tunnet vieläkin siten kuten tunnet. Siitä on kohta kaksi vuotta kun olen tämän kirjoittanut. D Luin vasta nyt tuon tekstin ja tajusin että hei sehän on mun käsialaa. Voi mikä inisijä olen ollutkaan, ihan hävettää.

Haluatte varmaankin kuulla mitä ajattelen asiasta tämän ajan jälkeen. Kahdessa vuodessa on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Olen asunut yhdessä miehen kanssa ja viettänyt homoelämää. Enää en koe mitään identiteettikriisejä, koska en ole hetero ja tämän asian olen hyväksynyt. Nykyään ajattelen omien ja kaverien kokemuksien perusteella, että homo voi olla jo vaikka 7-vuotiaana. Ei se ikää katso. Toki joillakin heteroilla voi olla hämmentäviä homoseksuaalisia tuntemuksia, jotka kuitenkin menevät ohi ajan myötä.

Kaikenlaisia tuntemuksia kun riittää. Suhdekriisejä on ollut, mutta niistä on selvitty. Olen oppinut paljon asioita. Vaikka seurusteleekin saman sukupuolen kanssa, niin ei pidä olettaa, että tuntee toisen sen vuoksi ihan läpikotaisin tietenkin mies tuntee miehen kehon , koska olemme kaikki yksilöitä. Tuntuu ehkä siltä, että sukupuolien korostaminen on vähentynyt. Tällä hetkellä enemmän ehkä vaivaa rakkauden tuskat. Rakkaus on kyllä niin ihanaa mutta osaa se olla hyvin tuskallistakin.

Mutta kaikille jotka seksuaalisuutensa kanssa kamppailevat antaisin ohjeeksi, että aika näyttää. Jos sitä ei tiedä pystyykö rakastamaan miestä vai naista, niin jää katsomaan kumpaan sukupuoleen rakastut.

Voi olla, että voi rakastaa molempia eli on biseksuaali. Mutta ei kannata alkaa teininä vielä stressaamaan kamalasti jos on erilaisia tuntemuksia. Toisille on oma seksuaalisuus selvää pässin lihaa ja jotkut etsivät itseään kauemmin.

Mutta ei ole pakko lyödä itseään mihinkään kastiin varsinkaan jos ei tiedä vielä mikä se oma seksuaalisuus on. Täytyy vain kulkea omaa tietään ja kyllä se vastaus löytyy jos on löytyäkseen. Eikä kukaan täällä kulje lappu otsassa että "olen hetero" tai "olen homo". Joten liikaa ei kannata stressata. Voihan sitä ajatella, että mitä väliä seksuaalisuudella on jos löytyy ihminen jota rakastaa. Sitten tietää viimeistään mikä on. Minua kannattaa nyt uskoa, koska puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä!

D No en minä nyt niin varma ole, mutta tämä on oma kokemukseni. Tässä näkee nyt sen millainen olin kaksi vuotta sitten ja mikä on tilanteeni nyt. Olen kasvanut ja aikuistunut siitä hyvin paljon. Että te muut nuoret jotka olette huolissanne niin älkää turhaan murehtiko. Vie vain elämästä ilon pois turhan takia murhetiminen.

Itsekin huomasin, että kun hyväksyin itseni niin elämä alkoi tuntua välittömästi positiivisemmalta ja valoisammalta. Hyvää kesää kaikille ja kiitos teille vastaajille. Ehkä identiteetti on jotain mitä sun ei tarvitse valita. Ei tarvitse valita gayscene tyyliä, olla femiini tai käyttäytyä odotusten mukaan. Koko yläluokka, aateliset ja vapaat miehet. Heille kelpasivat niin miehet kuin naisetkin. Biseksuaalisuus oli normaalia, ei sellaista kuin nykyisin.

Katso vaan rauhassa ja vaihda vaikkapa miehestä naiseen ja päinvastoin, silloin olisit ainakin itsenäinen ja päätät itse mitä haluat tehdä. Voit olla kokonaan homo ja joskus käydä naisissa tia olla kokonaan hetero mutta panna joskus homoja perseeseen. Näin ne turkissa ja muissa lähi-idän maissa usein ovat. Se on ihan valinta kysymys, voit myös elää koko elämäsi heteroseksuaalista mallia eläen, kuten useimmat.

Ainakin oma kiinnostukseni poikiin on ollut olemassa lapsesta asti, hyväksyin asian noin vuotiaana, eikä se ole siitä muuttunut tähän hetkeen saakka, kun olen vuotias.

Enkä jaksa uskoa, että seksuaalisuuteni tästä enää mihinkään muuttuisi. Minä huomasin myös jo nuorena lätkäreeneissä ja pukukopissa, että pojan kroppa kiehtoi enemmän kuin hennot tytöt. Sama fiilis pysynyt aikuisiälle saakka, vaikka olenkin naisen kanssa. Reeneissä saa sitten aina katsella Itse en ainakaan sikäli kun muistan tarhaiässä liiemmin pohtinut omaa seksuaalisuuttani. Kyllä siinä meni vielä se kymmenisen vuotta tarhaiän jälkeen kun tajusin olevani homo. Selventäkääs te tarhahomot vähän mitä tarkoitatte tällä "tiesin jo 2-vuotiaana olevani homo"-kliseellä.

Myöhemmällä iällä, kun jo jotain asioista tietää, ymmärtää lapsena kokemansa oudot tunteet ja asiat oikeassa valossa ja tajuaa mistä silloin jo oli kysymys. On helpompaa sanoa jo tienneen pennusta asti olleensa homo, kuin selittää joka vaiheessa sitä vasta myöhemmällä iällä tajuamaansa asiaa. Ja vielä, jos lapsuudessa ei tytöistä ollut kiinnostunut edes leikkikaverina, ainoastaan poikien kanssa saattoi leikkiä, kai sekin jotain kertoo, ja kertookin näin jälkeenpäin, että homous on ainakin kohdallani ollut synnynnäistä ja koskaan en ole sen edes kuvitellut muuta olevankaan.

Samoja kokemuksia on ollut. Osa tietää, osa ei. Varmaankin keskimäärin ihmiset tajuavat seksuaalisen suuntautumisensa juuri murrosiässä. Tavalliset pojat ei nimittäin yleensä leiki lapsena tyttöjen kanssa, tai saattaa joskus tietty leikkiäkin, muttei niin, että kaikki kaverit olis tyttöjä. Ei heteroja kiinnosta ne barbi-ja kampaamoleikit. Vittu mitä yleistystä sun tekstis. Kasvatusoppaat ovat heteronormatiivisen kulttuurin muinaisjäänne.

Ne varmasti sanovat, että se on "vain joku vaihe elämässäsi, joka menee ohi". Se on nimenomaan sitä "heterous on ainoa oikea tapa elää" -piilomainontaa. Ja paskat, sanon mä. Voi olla vaihe tai voi olla olematta. Kaikki on tapauskohtaista, kasvatusoppaisiin ym. Ole mikä ole, tee niinkuin tunnet hyvälle. Elä anna muiden mielipiteiden ohjata omia henkilökohtaisia päätöksiäsi.

Löydät onnen, kun teet niinkuin itse tunnet. On todella hyvä että olet huolestunut omasta mielenterveydestäsi. Totuushan on ettei homoksi todellakaan synnytä, vaan sen aiheuttaa ympäristön paineet ja halu olla erilainen. Usiemmitenhan kyse on nuorison trendistä ja kuvitelmasta tulla hyväksytyksi edes johonkin yhteisöön.

Homoyhteisöön on helppo päästä sisään, koska homot haluavat luoda itsestään suvaitsevaisen kuvan, vaikka olemmekin kai ahdasmielisimpiä ihmisiä mitä maa päällään kantaa.

En ikinä ole nimittäin kuullut, että jos homoutta kritisoidaan, niin homoyhteisö ei nousisi barrikadeille ja pyrkisi hiljentämään kaiken kritiikin. Vai olenko muka väärässä? On helppo ymmärtää miksi homoutta ei suvaita, vaan edelleen pidetään sairautena. Itse olen täysin sitä mieltä että se oli tyhmä trendi, jonka olisi jo aika kuolla ja tulla tiensä päähän mahdottomana ja lapsellisena pelleilynä. En ymmärrä miten seksiaalisuus voi kehittyä niin aikaisin.

Olet sekoittanut nyt trendin ja seksuaalisuuden toisiinsa. Seksuaalisuus ei ole trendi joka on ihmisen päätettävissä. Kukaan ei päätä itse, että kumpaan sukupuoleen tuntee vetoa. Voitko sinä heterona alkaa yhtäkkiä tunte vetoa omasta tahdostasi samaan sukupuoleen? Trendit on sellaisia joita tulee ja menee. Ne liittyvät muotiin, hiustyyleihin ym. Kuitenkin tiedän ihmisiä jotka viiltelevät tai laihduttavat hitosti, koska se on heidän mielestään "muotia" tai ovat muuten vain huomionhakuisia.

Missä tällaista painetta on havaittavissa? Eipä taida sateenkaariväen paine riittää kuin ilmapallojen puhaltamiseen pride-kulkueessa. Olen tämän viestiketjun aloittaja ja kirjoitin jo tuonne yhteen "ohohoho" viestiin nykyisen tilanteeni.

Silti jotkut vastailevat minulle vieläkin näin kahden vuoden jälkeen. Toki voitte vastailla sille minulle joka olin menneisyydessä, koska voihan ne jotain muuta auttaa joka kamppaailee saman asian kanssa. Kopioin ja liitän tähän vielä tuon yhden tekstin hieman muunneltuna, jotta vastaa nykyhetkeä: D Voi mikä inisijä olen ollutkaan, ihan hävettää.

Kaikenlaisia tuntemuksia kun riittää ja ihmisiä on niin moneen lähtöön. Suhdekriisejä on ollut, mutta niistä on selvitty, paitsi viimeisen tulos oli ero. Miksi rajata miehet ja naiset tiukasti erilleen, miehet miehinä ja naiset naisina vaikka monissa miehissä ja naisissa on seksuaalisuudesta riippumatta vastakkaisen sukupuolen piirteitä. Nyt tuntuu kuitenkin että rakkaus eksääni kohtaan on kuollut lopullisesti ja se helpottaa elämääni nyt paljon.

Voi tuntua hassulta, mutta rakkaus voi olla iso taakka. Se ei ole niin yksinkertainen asia, mitä jotkut elokuvat ja sadut antavat ymmärtää. Nyt kun en enää rakasta häntä voin jatkaa ja olla kaipaamatta häntä.

Loputon ikävöinti ja itkeminen veivät elämän ilon. Nyt kun olen päässyt yli voin vihdoinkin hengittää ja aloittaa suhteen jonkun muun kanssa. Mutta nyt en etsimällä etsi ketään. Odotan, että se oikea sattuu tielle. Olen vielä nuori joten aikaa on. Sydämmessäni on ehkä kuitenkin pieni paikka vielä sille eksälleni, vaikka minulla ei ole mitään tunteita enää häntä kohtaan.

Koin hänen kanssaan kuitenkin niin paljon. Toisille on oma seksuaalisuus selvää pässinlihaa ja jotkut etsivät itseään kauemmin. OLe vain sitä mitä olet. Mä ainakin olen homo ja olen ylpeä siitä. Kiva kun saa seisottaa kalua vaikka kaverin nähden se tekee hyvää. Tee sinäkin samoin ole rohkea ja näytä kaluasi missä tykkäät. Se luo itsetuntoa ja autta asiassa,Mä olisin sun kanssa mielelläni touhussa ja tyydyttäisin sinua ja olisin kaveri sulle.

Laita viesti sivustolle useasti pekalle kuopioon. Niin koitan saada sinuun yhteyden. Niin voitas joskus tavata ja käydä kahvilla ja jutella kaikist asioista.

Itse käytän erilaisia välineitä voisit tutustua niihin. Siis itse en usko näihin Homoksi tullaan teoriaan. Kyllä, 16v voi olla homo, sillä ihminen syntyy homona, biinä tai heterona eikä sillä ole muun kuin geenien sama geeni ryhmä joka valitsee sukupuolen yms. Yks homo vaan Ööö, heitäppä homo faktat kehiin. Eli linkit tutkimuksiin kiitos.

Minä olen niin kuin sinä. Minun homouteni oli minulle vaikea paikka. Koko maailma kääntyi ylösalaisin, kun ei ymmärtynyt mitä tapahtui. Itsekkin ajattelin että kyseessä on pakko olla, joku ohimenevä vaihe. Yritin aluksi kieltää homuden ja yritin jatkaa elämääni, siinä onnistumatta.

Valvoin öitä, kun ajattelin mitä teen kavereiden kanssa, hylkäänkö vai elän kaapissa. Tämä kaikki tapahtui jo 4 vuotta sitten. Olen nyt vuotta vanha, espoossa lukion toista luokkaa käyvä poika, joka on onnellinen. Ennen en ollut onnellinen. Yläaste oli minulle helvetti. Ei siksi että kukaan olisi edes arvannut minun olevan homo vaan sen takia että kavereiteni ajatukset homoista olivat pinnallisia, syrjiviä ja vääriä. Heidän takiaan kärsin vieläkin univaikeuksista ja monista muista ongelmista.

Oliko se sen arvoista? Toivon että onnistut löytämään itsesi ja voin sanoa että ei homon elämä ole niin pahasta kuin ahdasmieliset väittävät. Minulla on nyt vihdoin oikeita kavereita, jotka välittävät minusta. Itse älysin homouteni aikaisin, mutta olin heikko. Joten hyväksy itsesi ja nähdään helsinki pridissa. No otsikko kysymykseen vastaisin että kyllä voi, mutta hän voi olla vuoden tai kahden päästä bi tai heterokin.

Monet vanhemmat aina touhottavat siitä että "ei tuon ikäinen vielä ole sinut seksuaalisuutensa kanssa, eikä siksi voi sanoa onko hetero vai homo" tuossa on siinä mielessä perää että nuori ihminen kasvaa tuossa iässä niin fyysisesti kuin henkisesti että turha siinä on ruveta arvuuttelemaan mikä sukupuolikiinnostaa. Ja ylipäätään ihminen muuttuu elämänsä varrella kokoajan, mielipiteet ja kiinnostukset muuttuvat joten turha sitä on miettiä jos vuotiaana tuntuu homolta niin olisi koko loppuikänsä sellainen.

Loppujen lopuksi meissä jokaisessa asuu pienen pieni bi-seksuaali. Viestistäsi on jo aikaa, ja varmasti olet jo voinut todeta, että 16v, voi varmuudella todeta olevansa homo tai jotain muuta.

Minä totesin kohdallani, että olen homo tai bi, vuotiaana, kun kokemuksia homoista alkoi tulla, varmuus kasvoi ja tiesin olevani HOMO. Olen paljon sinua vanhempi, silloin homous oli kriminalisoitu ja pidettävä salassa,siksi oli myös mentävä naimisiin halusi tai ei.

Jos olet havainnut olevasi homo, niin onneksi olkoon,pidät sen omana tietonasi tai homopiirin tietona. Nythän homo liittoihin joko avo tai vihittynä, suhtaudutaan paljon hyväksyvämmin.

Eletään vapaampaa aikaa,kuitenkin tietynlaiseen kuten esim; sukulaiset! On ehkä syytä olla varovainen, itse törmäsin serkkuuni ilmoituksen kautta, joten läheltäkin voi löytyä toinen samanlainen tietämättä.

Jos rohkeutta löytyy, tule kaapista ulos, ja ehkä olet tehnytkin niin? Ole ytävällinen ja vastaa jos luet tämän. Aikalailla samanlaisia kokemuksia tästä on itsellänikin. Se että miksi haluat kutsua itseäsi ei ole tärkeää, jos miehet kiinnostavat, niin sitten kiinnostavat.

Ja tunnut olevan sellaista vastuuntuntoista tyyppiä, joita useimmat homot, ja miksei myös bit ja heterot, ovat. Eli kortit pöytään, ja jos ei nappaa, niin ei tarvitse jäädä epätietoisuuteen mahdollisen "Suuren" rakkauden menetyksestä.

Minä en tiennyt olevani homo kun vasta reippaasti päälle kaksikymppisenä. Syrjäkylillä mistä olen lähtöisin ei homoudesta puhuttu. Olen paljon vanhempaa sukupolvea ehdin avioonkin ennen kun tiesin mikä olen.

Siihen saakka elämä tuntui lähinnä helvetiltä kun ei ymmärtänyt itseään ja tuskaa mikä velloi sisuksia. Yli kymmenen vuotta sinnittelin kaapissa ja salaisia tapaamisia. Vaimo sanoi eräänä päivänä haluavansa eron sillä tietää mun olevan homo eikä suhteemme riitä hänelle eikä jaksa enää. Ei saanut suoraan pettämisestä kiinni vaan huomasi muusta. En yrittänyt kiistää vaan myönsin asian. Vasta eron jälkeen olen ollut homo avoimesti. Nyt olen jo kiitollinen myös niistä vaikeista vuosista sillä ilman niitä en olisi kaiken muun lisäksi seitsemän lapsenlapsen höperö pappa.

Itse olen tiennyt aina, eka kerta jo 8-vuotiaana, sitten 13v ja lopulta vuotiaana jatkuvasti. Yhtä tyhmä kysymys olisi "Voinko olla hetero kun olen vasta 16v". Mitä siihen pitäisi vastata? Matga, mistä vaimo huomasi homoutesi? Miten onnistuit vai onnistuitko? Ajattelitko miehiä kun nait naista? Olisi mukava kuulla, koska elän vähän samanlaisessa tilanteessa kuin sinä ja vaimosi joskus Itse leimauduin homoksi hyvin nuorena jo alaluokilla, enkä suinkaan täysin ilman syyttä.

Yläaste ja lukio aikoina sain tuntea toisten ihmisten vihan ja hyljeksinnän, kun saivat tietää mahdollisesta homoudestani. Olin kouluni epäsuosituimpia henkilöitä, homon oloinen, pieni enkä kovinkaan miehekäs. Armeijassa multa kysyttiin, että oonko homo. Vastasin että en oo. Yllättävän vähän asialla minua armeijassa kiusasivat. Eivät toki tienneet menneisyydestäni. Elämä helpottui kun muutin paikkakuntaa, eikä uudella paikkakunnalla taustaani tiedetty.

Aivan niin kuin olis aloittanut uuden elämän. Aikuis- ja nuoruusiällä mulla ei oo ollu mitään seksuaalisia suhteita niin miehiin kuin naisiinkaan. En voisi kuvitellakaan olevani homosuhteessa. Naiset taas ovat saavuttamattomissa. Elämä olis ollu paljon helpompi ilman tuota kouluaikoina homoksi leimaamista, sain tuntea vihaa niin oppilaiden kuin opettajien taholta.

Minkä ikäinen olet tänä päivänä? Opettele peppuseksin salat ikäluokkasi kundin kanssa, löydät sellaisen vielä. Mitäs minä nyt teen kun synnyin ilman etusormea? Oletko sairas homomiehet ovat fiksuja ja romanttisia ei pelkkää seksiä siis hyi kuvottava olet. Tunnen paljon homoja ovat tosi fiksuja miehiä. Tunteet yksittäisiä ihmisiä kohtaan eivät merkkaa homoutta. Voit sen suhteen olla huoletta. Viisas herra Kinsey päätteli aikanaan, että homous ja heterous ovat seksuaalisuuden äärilaitoja.

Näiden äärilaitojen väliin mahtuu paljon. Siksi sinun pitää itse löytää oma kohtasi janalla. Näin on näreet 6. Pitkät nimettömät suhteessa etusormeen?! Mulla on samanpituiset ja olen täysin homo, ollut aina. Selvästi jo ainakin 5 vuotiaasta. Älä vaan rupea mihinkään kulisseihin, siinä menetätä vain mielenterveytesi.

Varmasti löydät montakin vanhempaa miestä jotka ovat valmiita "pitämään sinusta huolta" ja opastamaan sinua ihanaan "homokulttuuriin Helsingissä": Kirjoittaja on poistanut tästä viestin. Mä ainakin tiesin seiskalla mikä oon poikiani. Ja tiesin kans ettei muut olleet samanlaisia. Ja jämähtelin tuijottamaan poikien haaruksia ja takapuolia kokoajan.

Kauhia oli kiinnijäämisen pelko. Näin jälkeenpäin ajateltuna ihan turhaa; on niitä vanhoja luokkakavereitakin homoiksi paljastunut useempi. Sillon vain piti olla niin kovin äijää - ja aikaa meni hukkaan vuoskausia. Ehkä nykyään on toisin ja kouluissa on leppoisampaa kuin luvun lopulla ja pystyy paremmin olemaan sitä mitä on, eikä tarvii aina olla baarireissulla se juomalasin vartija tai kuski.

Kyllä homot yleensä kertovat, että tajusivat homoutensa joskus murrosiässä. Jotkut kertovat, että paljon aikaisemminkin. En tiedä, mihin jälkimmäinen "havainto" perustuu. Ehkä siihen, että on aina kokenut olevansa jollain selittämättömällä tavalla vähän erilainen.

Isän kanssa en ole puhunut ollenkaan asiasta koska emme ole niin läheisiä. Väitin äidilleni olevani biseksuaali koska luulen hänen hyväksyvänsä sen paremmin. Vanhempani myös kritisoivat pukeutumistyyliäni olen poikamainen , enkä uskalla kertoa olevani genderfluid. Alkoi ajat, kun tunsin alakuloisuutta ja tunteen ettei minua hyväksyvä kotona.

Ahdisti olla paikassa, jossa kaikki kamala oli tapahtunut. Aloin viiltelemään itseäni käsivarteen ja itkin joka yö. Tätä on jatkunut nyt yli kolme kuukautta. Tilanne ei tunnu etenevän ja en uskalla hakea apua esim. En ole siis mahdollisesta masennuksestani kertonut vanhemmilleni koska luulen etteivät he hyväksyisi sitäkään.

Minua myös ahdistaa, jos tyttöystäväni pitää ottaa puheeksi vanhemmilleni. Asumme eri kaupungeissa, joten minun on aina ilmoitettava, jos lähden tyttöystävälleni tai toisin päin. Äidin äänensävy aina muuttuu kun esim. Olen hyvin väsynyt koska tein koko kesän rankkaa työtä ja käyn lukiota.

Tuntuu etten saa koskaan levätä ja en jaksa enää henkisesti arjessa. Koulunkäyntini menee huonommin ja itken edelleen joka yö ja välillä saatan satuttaa itseäni, koska nuo asiat eivät mene mielestäni pois. En tiedä mitä pitäisi tehdä Lue vastaus. Moi olen 52 vuotias ja ollut transseksuaaline vuodesta alkaen ja tykännyt vanhemmista miehistä. Olen käynyt kaikki stadin mestat ja tunnen gay piirit. Nyt mulla on vakisuhde 62 -vuotiaan miehen kanssa enkä liiemmin liiku laaksossa, ruudussa tai motareiden levarilla.

Haluaisin muuttua naiseksi kokonaan koska mulla on sellainen tunne että olen nainen ja tykkään miehen kanssa sekstailla enemmän kuin naisen Lue vastaus. Olen nainen 17v ja olen jo pari vuotta tiennyt, että pidän naisista, miehet eivät kiinnosta ollenkaan, joten olen lesbo. Olen täysin sinut sen kanssa ja kaikki on hyvin.

Pukeudun miestenvaatteisiin ja minulla on lyhyet hiukset, koska ne tuntuvat minulta itseltäni. Mutta nyt olen vähän aika sitten alkanut miettiä kehoani Luulin, että se on vain ohi menevää, mutta se on jäänyt kalvamaan.

En tunne olevani nainen, mutta en mieskään eli en halua miehen kehoa. Minua ahdistaa kutsua itseäni naiseksi tai sanoa jollekin olevani nainen. Myös terveyslomakkeiden täydennys ahdistaa tai mikä vaan lomake johon pitää kertoa sukupuoli.

Ahdistaa myös naisten pukuhuone. Ei se, että siellä on muitakin vaan oma kehoni ahdistaa En tiedä mikä olen, jos en tunne olevani nainen tai mies ja kehoni vaivaa minua. Kehossani minua vaivaa eniten rintani. Haluan poistaa rintani, jotta tuntisin itseni paremmaksi, että silloin "en ole nainen, mutta en mieskään"-tyylillä. Minkä ikäisenä voi poistaa rinnat ja paljonko se maksaisi? Minkälainen prosessi se on? Onko kuukautisten lopettaminen mahdollista?

En ole kertonut vanhemmilleni tai sisaruksilleni. He eivät tiedä, että olen lesbo tai tästä keho asiasta mitään. Uskon, että vanhempani hyväksyisivät minut lesbona, mutta olen epävarma hyväksyvätkö he minut jonain muuna kuin naisena tai miehenä.

Sisarukseni pelottavat minua eniten. He ovat puhuneet minun kuullen negatiivisesti seksuaalivähemmistöstä, kuinka transsukupuoliset ovat ällöttäviä ja että homot ja lesbot eivät saa tulla heidän lähelleen ja kaikkea tämmöistä.

Tuntuu että he eivät hyväksy muita kuin heteroita ja "normaaleja" ihmisiä. Sävy jolla he puhuvat tuo heti ahdistuneen tunteen. Olen heidän kanssaan myös paljon tekemisissä. Jos kerron heille, niin pelkään, että se rikkoo välimme pysyvästi. Ainoastaan lähimmille ystävilleni olen kertonut ja he ovat hyväksyneet minut ja auttaneet ja tukeneet minua, mistä olen helpottunut ja kiitollinen.

Miten voin kertoa vanhemmilleni ja sisaruksilleni näistä asioista? En tiedä miksi kutsua itseäni tai mikä olen Ja mitä minun kannattaa tehdä. Haluaisin kutsua itseäni joksikin. Moi olen 14v ftm ja haluaisin tietää koska hormooneija saa aloittaa.

Ja miten saisin vanhemat suostumaan siihen Lue vastaus. Hei, Olen vajaa kolmekymppinen nuori nainen. Elämä on ollut kovaa, vaikkakin nyt 10 vuotta olen ollut vakisuhteessa ja meillä on kaksi lastakin.

Mut yritettiin raiskata kun olin 18v, 20 vuotiaana jouduin raiskauksen uhriksi ja sen jälkeen ollut lähinnä seksuaalista ahdistelua mm. Nykyään en enää osaa nauttia ns. Kiihotun alistumisesta ja raiskausfantasiat pyörii mielessä. Välillä toivon, että seksuaalinen häirintä menisi pidemmälle. Toivon, että mua vahingoitettaisiin samalla. En tiedä johtuuko siitä, että raiskauksesta tuli silloin syyttämättäjättämispäätös, kun ei ollut näkyviä vammoja vai miksi näin on?

Luulisi, että normaalisti ihminen ahdistuu ja pakenee tilanteita, mutta mulla on päinvastoin. Mies on ottanut kovempia otteita käyttöön mm. Pää ihan sekaisin, mikä mun on?! Miksi eräät poliittiset tahot ja muut toimijat, sekä yksityishenkilöt, saavat tasa-arvoon pyrkivässä yhteiskunnassa toimia ja kampanjoida seksuaalivähemmistöjä vastaan ilman, että tällaisesta toiminnasta seuraa rangaistusta?

Eikö seksuaalivähemmistöjen vastainen toiminta ja kampanjointi ole kiihottamista kansanryhmää vastaan? Vastaavasti edelleen poliittisissa piireissä ym. Homoseksuaalina haluan muistuttaa siitä, että homoseksuaaliseksi synnytään, homofobiseksi kasvatetaan ja homofobiseksi kasvattamiselle on tultava loppu. Edelleen tämä ei lopu niin kauan, kun eräät toimijat saavat levittää homo- ja muiden seksuaalivähemmistöjen vastaista kampanjaa.

Olen itse perheestä, jossa on pyritty kasvattamaan lapsista homofobisia. Tässä vanhempani ovat sisarteni kohdalla onnistuneet. Kärsin tästä suunnattoman paljon. En voisi kuvitellakaan kertovani perheelleni seurustelevani pojan kanssa.

Tässä tuli nyt asiaa jonkin verran. Halusin vain välillä kirjoittaa, mitä viime aikoina on liikkunut mielessä. Olen kohta 23 täyttävä mies joka kuitenkin tuntee olevansa nainen. Tässä on monta vuotta mietitty, tuskailtu ja ahdistuttu tämän asian takia, että nyt on aika alkaa tehdä asialle jotain Mitkä ovat ensimmäiset askeleet, kun alkaa sukupuoltaan muuttamaan? Samoiten minua huolettaa sukulaiset jotka ovat kaikkea "lieveilmiöitä" vastaan.

Miten heille olisi viisainta tästä asiasta kertoa. Olen kolmen lapsen äiti. Heidän isänsä kanssa olin kaksikymmentä vuotta yhdessä. Vuosi sitten uskaltauduin tulemaan kaapista eräälle silloiselle kaverilleni: Eihän se hyvin mennyt, en jaksa mennä yksityiskohtiin, enkä itseasiassa niitä tiedäkään, mutta kuten sanottua, hän on nyt entinen kaverini. Meni yli puoli vuotta, kun uskaltauduin vihdoin sanomaan saman aviomiehelleni. Hän kiitti luottamuksesta, sanoi olevansa aina mun tukenani, mitä ikinä tekisinkään, mutta että koska ei itse ole homo, ei koe voivansa jatkaa yhteiseloa minun kanssani.

Minulla ei ole enää parasta kaveria, mulla ei ole enää aviomiestä, jolle itkeä huoliani. Niille yhden käden sormilla laskettaville kavereilleni en uskalla avautua. Kaksi edellistä kertaa olivat niin tuhoisia. En tiedä kuinka selviäisin, jos menettäisin heidätkin. Sukulaiset eivät tiedä, he eivät taida ymmärtää miksi erosimme. Tuntuu että kaikki pitävät minua syyllisenä.

Tunnen itseni erittäin huonoksi ihmiseksi. Nyt olen sitten tilanteessa, jossa tavallaan olen ulkona, tavallaan en, koska en ole kertonut kaikille. En myöskään oikein tiedä mitä mä haluan. Binderiä olen kokeillut, en pidä siitä kuinka kuuma se on. Huomaan etten oikein enää jaksa huolehtia itsestäni. En usko rehellisesti voivani koskaan saada ihmissuhdetta, joka perustuisi totuudelle.

Minut on hylätty kahdesti sen takia mitä olen. En jaksa uskoa, ettei niin tapahtuisi vastakin. Rehellisesti, ellei minulla olisi lapsia, harkitsisin päivieni päättämistä. En vain oikein näe mitään mieltä tässä, olen lähinnä vaivaksi muille, ja paheksunnan kohde, jätinhän mieheni "ilman mitään syytä". En osaa kuvitella tulevaisuuttani.

En oikein näe edes viikkoa eteenpäin. En käsitä mitä mun pitäisi tehdä. Ei nyt varsinaisesti liity seksuaaliseen suuntautumiseen, mutta sain alkuvuodesta kondylooma diagnoosin.

Nuori mies, jota silloin tapailin, pisti poikki lähes saman tien. Sanoi kyllä, ettei tauti ollut syynä ja että oli kiitollinen, että olin rehellinen, kun kerroin mutta yhtäkkinen suhteen päätös pisti mietityttämään.

Nyt kun olen tavannut uuden ihanan miehen en uskalla heittäytyä juttuun ennen kuin olen saanut kerrottua diagnoosistani. En voisi kuvitellakaan meneväni hänen kanssaan sänkyyn kertomatta mutta pelottaa, tulenko taas torjutuksi, vaikka tähän asti lämpimät tunteet ovat olleet molemminpuolisia. Jos tulen nytkin torjutuksi, uskallanko enää lähteä mihinkään juttuun mukaan? Elänkö loppuelämäni yksin koska kukaan ei halua tautista Nämä kysymykset ovat häirinneet minua jo jonkin aikaa, vaikka en totta puhuen ole vielä edes aloittanut seksielämää.

Netistäkin löytyy aika vähän tietoa ehkäisystä ja sen tarpeesta naisten välisessä seksissä. Joillain nettisivuilla neuvottiin käyttämään kumihanskoja seksin aikana, mutta tämä kuulostaa jo vähän liioittelulta? Ja täytyisikö miestenkin sitten käyttää ehkäisyä sormettaessaan naista tai antaessaan suuseksiä? Kuitenkin, olen huolissani seksitaudeista ja ennakkokäsitykseni on, että naiset eivät yleensä käytä ehkäisyä keskenään. Erityisesti pelkään hiviä, vaikka olen lukenut että sen tarttuminen naisten välillä on melko epätodennäköistä.

Kuinka suuri riski siis erilaisten tautien tarttumiseen on lesboseksissä, ja kuinka niiltä tulisi suojautua? Kuinka ehdottaa ehkäisyn käyttämistä seksipartnerille "pilaamatta tunnelmaa"? Ovatko "yhden yön jutut" vaarallisia?

Onko lesboilla ja bi-naisilla sitten enemmän tauteja kuin heteroilla? Milloin tulisi mennä testeihin? Ja vielä pari aiheeseen ehkä suoraan liittymätöntä kysymystä: Suutelin tuntemattoman naisen kanssa, joka sanoi käyttävänsä huumeita. Ei kai tässä voi olla riskiä hiv-tartuntaan? Lisäksi mietin, voiko huuliherpeksestä kärsivä nainen tartuttaa masturboidessa herpeksen omiin sukuelimiinsä, ja miten tätä voisi ehkäistä?

Toivottavasti nämä kysymykset kuuluvat tämän palstan aihepiiriin. Miettiessäni niitä on koko ajatus seksistä alkanut tuntumaan vaaralliselta ja pelottavalta, ja toivon että voisin harrastaa sitä mahdollisimman huolettomana, sitten kun sen aika koittaa.

Hei mä oon poika. Tosin mulla on tytön vartalo. Ihmiset yleensä pitää mua poikana, koska mä näytän pojalta, mulla on siilitukka ja mä käytän poikien vaatteita ja mun rinnat on onneksi niin pienet ettei ne näy paidan alta vaikken bindereitä käytäkään. Mä tykkään korjata autoja ja hitsata ja rakentaa ja laskea matikkaa rekkakuskin koulutuksen oon saanu ja nyt opiskelen insinööriksi ja urheilla ja metsähommista tykkään kans mutta mua ei kiinnosta perinteiset naisten työt enkä mä ajattele itseäni naisena.

Mä en tunne olevani nainen, mä en samaista itseäni naisiin, mä olen poika. Jos joku sanoo mua naiseksi niin se ei tunnu hyvältä, mun tekis heti mieli älähtää et älä sano mua siksi, mutta jos joku sanoo mua pojaksi tai nuoreksi mieheksi, niin se on kivaa, se tuntuu jotenki oikeelta. Mä olisin halunnu syntyä pojaksi. Mulla oli jo pentuna aina poikien vaatteet ja lyhyehkö tukka ja leikin veljen kanssa autoilla, traktoreilla, legoilla, aseilla ym.

Roolileikeissä mä olin aina poika. Ala-asteikäisenä mua luultiin toisinaan pojaksi enkä mä sitä silloinkaan moittinu. Yläasteikäisenä mä näytin tytöltä, semmoselta urheilijatytöltä, mulla oli aina ponnari ja lenkkarit, mä olin kai lähinnä niinku poikatyttö, mutta kyllä mut tytöksi tunnisti vaikka olikin poikien vaatteet ja hokkareilla luistelin. Murrosiän jälkeen mä olin taas enemmän pojan kuin tytön näköinen ja autohommat rupes kiinnostaan enemmänki ja tuntuu että vuosi vuodelta mä oon aina vaan poikamaisempi jossain vaiheessa rupesin käyttään miesten boxereitakin koska musta ei tuntunu luontevalta pitää naisten omia enkä mä usko, että musta koskaan naisellista naista tulee, en mä edes haluaisi olla sellainen.

Mä en oo ikinä meikannu tai lakannu kynsiä tai käyttäny koruja tai naisten vaatteita paitsi ehkä pari ekaa vuotta kun en vielä ite voinu valita vaatetusta.. Mä en oo tuntenu kuuluvani mihinkään tyttöryhmään, mä tunsin aina itseni jotenkin ulkopuoliseksi ja erilaiseksi vaikka en tiennytkään et millä tavalla erilaiseksi.

Nykyään mulla on yksi naispuolinen kaveri ja muut on miehiä. Mä tunnen kuitenki vetoa miehiin, oon aina ihastunu itseäni vanhempiin miehiin enkä kertaakaan kehenkään naiseen. En mä pidä itseäni homona koska mä tykkään heteromiehistä ja mulla on naisen vartalo eli jos mä seurustelisin joskus semmosen kanssa tosin en tiedä voiko ketään ikinä kiinnostaa tämmönen sekopää niin ihan normaali?

En mä tiedä mitä tehdä. Joskus mä ajattelen että jos mä olisin syntyny pojaksi niin mä varmaan tykkäisin tytöistä mutten mä tiedä olisinko muuten niin kovin erilainen.

Mutta ei musta voi ikinä tulla oikeaa poikaa. Se on niin raastavaa tuskaa ettei siihen ole edes sanoja keksitty eikä numerot riitä. Joskus kun mä herään aamulla niin mä ajattelen että mä oon Timi ja että mulla on pojan vartalo ja mä istun sängyn reunalla ja kuvittelen että mä oon oikeesti poika ja meen kylppäriin Batman- pyjamapaita päällä ja kuvittelen että mulla on rintakarvoja sen alla eikä rintoja ja boxerit jalassa ja "ajan" partaa eli leikin vaan sen koneen kanssa koska eihän mulla parta kasva vaikka mä haluaisin että se kasvaisi ja mä haluaisin olla poika hei mä olisin halunnu syntyä pojaksiiiiiiiii!!!!!!

Ehkä se vähän helpottaa sitä sairasta tuskaa jolle ei kuitenkaan voi tehdä mitään kun on vaan oma itsensä eikä yritä väkisin olla nainen, kun kattoo peiliin ja näkee siinä lyhyttukkaisen pojan jolla on autopaita ja miesten farkut ja voi esiintyä poikana eikä rinnat oo suuret mä en tiedä mitä mä tekisin jos ne olis isot tulisin varmaan höperöksi ja suurin kehu mitä mulle voi "naisena" sanoa on se kun jotku on eka luullu pojaksi ja sitten kun ne on kuullu mun nimen niin ne on ollu niin ällistyneitä ettei ne oo sanonu hetkeen mitään eikä ne oo meinannu millään uskoa etten mä ole poika ja sitten ne on lopulta sanonu että sähän oot ihan pojan näköinen ja sulla on tommoset vaatteetkin ja sähän käyttäydyt ku poika, et sä voi millään mikään tyttö olla.

Kerran jotku sanoi mulle niin ja vähänkö se tuntui mah-ta-val-ta. Yks isän kaveri, joka meillä joskus kävi, kysyi multa aina että ootsä ny Jenni vai Ville ja kun mä sanoin et Jenni niin se vaan nauroi ja sanoi et ihan samannäköisiä ootte. Semmoset kommentit on kivoja. Joo on kivaa leikkiä poikaa. Mä oon leikkinyt niin kauan -mitäs sitten kun leikit loppuu. Todellisuus paiskaa aika kovaa välillä.

Mitähän tässä olisi tehtävissä vai onko mitään? Olen 44 v cd tytsy. Tykkään pitkistä panoista, joissa peräsuolessa voi olla pari dildoa ja miehen kalu. Tykkään myös fistauksesta ja paikkani ovat kovilla pitkiä aikoja. Joskus pidän isoa tappia 80 mm sisällä koko päivän.

Reikäni on löystynyt tosi paljon ja minua huolestuttaa palautuuko reikä yhtään jos lopetan anaalileikit. Mitä asialle voi tehdä? Haluaisin neuvoa siihen miten saan naishormoneja. Olen 40 v nainen miehen kehossa. Olen käyttänyt naisten vaatteita vuotiaasta asti. Nyt haluan elää naisena. Kun olin yhteydessä terveyskeskukseen, niin he käskivät mennä yksityisen lääkärin vastaanotolle jotta saisin lähetteen transtutkimuksiin. Nyt en tiedä mihin ottaisin yhteyttä. Olen vuotias transmaskuliininen, diagnosoitu ja ihan hollilla aloittamassa testosteronit ja mastektomiastakin on käyty kirurgin pakeilla juttelemassa.

Olen innoissani kyllä ja odottelen lähtölaukausta jopa malttamattomana, mutta minnua myös jännittää ja hieman pelottaakin. Entä jos hormonit eivät sovikaan minulle?

Entä jos tulee komplikaatioita? Tiedän, että jännittäminen ja muutoksen pelko ovat normaaleja missä tahansa uudessa tilanteessa, eivätkä ne haittaa minua sinänsä. Olenhan varma sukupuoli-identiteetistäni ja niin varma kuin voi olla siitä, että tarvitsen näitä hoitoja.

Minusta kuitenkin tuntuu usein siltä, ettei minun kuuluisi pelätä. Että minun kuuluisi olla niin innoissani ja epätoivoinen, ettei pelolle olisi tilaa.

Lisäksi hormonihoidon aloitus viivästyi Lue vastaus. Hei olen kohta 17 vuotias tyttö ja olen tässä ihmetellyt seksuaalisuuttani. Ennen olin erittäin seksuaalinen, saatoin kiihottua ihan vaan nähdessäni hyvännäköisen ihmisen mutta noin vuoden ajan minun on ollut vaikea kiihottua mistään.

Se on turhauttavaa koska haluaisin kiihottua. Olen vielä neitsyt enkä siis sillä lailla seksuaalisesti aktiivinen mutta koen olevani valmis seksiin. Mitä minun pitäisi tehdä? En haluaisi vain odotella että seksuaalinen halu putkahtaa jostain esiin, onko tähän jotain hoitokeinoa? Olen siis homo ja haluaisin panna miesystävän kanssa molemmat ei ole harrastanut seksiä koskaan kenenkään muun kanssa ja jos mies ystävä laukee sisääni voiko koskaan enää joku toinen mies laueta sisääni että vaarana on sukupuolitauti: Olen nuorena kokenut kaverini kanssa anaali yhdynnän, useammankin kerran.

Se oli ilmeisesti jonkinlaista kokeilua, mutta toi tyydytyksen, kun ei ollut tyttöjäkään saatavilla. Meillä ei ollut silloin käytössä liukuvoiteita, eikä kondomeja. Pelkällä syljellä liukastimme peniksemme. Olen sen jälkeen harvakseltaan harrastanut anaali masturbaatiota, vaimoni poissa ollessa alkuun omatekosilla dildoilla ja vihanneksilla ja makkaralenkillä. Olen käyttänyt aina kondomia niiden päällä ja jotain rasvaa liukuvoiteena. Nyt olen kuitenkin hankkinut imukuppi tekopeniksiä ja anaali tapin, sekä liukuvoidetta.

Suurin tekopenis on läpimitaltaan n. Aloitan aina pienellä tekopeniksellä ja siirryn siitä suurempaan fiiliksen mukaan. Olen lukenut paljon kauhujuttuja kuinka anaali löystyy käytettäessä isoja tekopeniksiä ja voi vahingoittaa peräsuoltaan ja pahimmissa tapauksissa peräsuoli luiskahtaa ulos. Minulla ei ole tarkoitus siirtyä nykyistä 5. Kysyisin vielä kuinka pitkälle tekopeniksen voi työntää turvallisesti?

Voinko jatkaa "harrastustani" levollisin mielin vai onko syytä lopettaa? Olen vuotias "nainen", heittomerkit siksi, että en oikeastaan koe moista nimitystä kovin kuvaavaksi. En ole vain yhtä sukupuolta, vaan oikeastaan tykkään "vaihtaa" sukupuolta fiiliksen mukaan. Joinain päivinä äijä, joinain päivinä nainen. Se näkyy pukeutumisessa, meikkaamisessa tai sen puutteessa ja kävelytyylissä. Tai oikeastaan en ole ollut kauhean rohkea tuon äijäpuolen toteuttamisessa muutoin kuin iltalenkillä pimeän aikaan.

Huomasin joskus lähteväni aina innoissani lenkille, kun sain siitä tekosyyn pukeutua äijämäisiin vaatteisiin ja talsia miehekkäästi syrjäisempiäkin lenkkipolkuja pitkin ilman pelkoa häirityksi tulemisesta.

Ja olen todellakin läpimenevä. Olen jollain tavalla tiennyt aina, etten ihan kuulu joukkoon. Ihan kuin en sopisi tähän maailmaan, vaan olisin aina jotenkin vääränlainen. Olen miesmäinen myös luonteeltani. Tai tällaisen käsityksen olen saanut. En ole kuitenkaan niin mies, että haluaisin korjata sukupuoleni, vaan haluaisin toteuttaa molempia puolia itsessäni arkielämässä ja tulla hyväksytyksi tällaisena ja kohdelluksi sen sukupuolen edustajana, jota kulloinkin ilmennän.

Tai siitä sukupuolen korjaamisesta kai sen verran lisää, että ehkä haluaisin korjata osia itsestäni, mutta en tiedä, onko siihen mitään realistisia mahdollisuuksia, jos ei ole diagnosoitu transsukupuolinen. En kuitenkaan halua jäädä kummankaan sukupuolen vangiksi. Olen ihan tyytyväinen siihen, että minulla on rinnat, esimerkiksi. Mutta en ole tyytyväinen siihen, mitä tuolla jalkojen välissä on.

Muistan toivoneeni päiväkoti-ikäisenä jo, että jonain päivänä minulle kasvaisi pippeli, mutta en ole koskaan toivonut muuttuvani kokonaan pojaksi. Tää kuulostaa varmaan tosi oudolta Pelkään, että olen ihan älytön. Että muka voisin saada miehiset sukuelimet ja pitää kehon muuten naiselle ominaisena, että voisin toteuttaa tätä sukupuolen kaksinaisuutta tosielämässä ja vielä tulla hyväksytyksi sellaisena.

Olen paininut tämän asian kanssa kauan ja yrittänyt työntää sen pois mielestäni, mutta se palaa aina uudestaan pintaan. Olen myös biseksuaali, mikä on aiheuttanut jonkun verran hämmennystä itsessäni tämän sukupuoliasian suhteen. Tuntuu, että se, kuinka paljon olen kiinnostunut naisista ja miehistä vaihtelee päivän mukaan, mutta ei seuraa kuitenkaan sitä, kumpaa sukupuolta itse koen kulloinkin olevani. Yleensä tunnen itseni melko lailla biseksuaaliksi, mutta välillä tunteet menee niin sekaviksi, että en oikein itsekään tiedä, mitä olen kuulostaako järkevältä, jos nainen sanoo, että tuntee olevansa homomies??

Sormi gay kaluun hot fuck

joulukuu Olen ollut pariterapiassa vaimoni kanssa liittyen sisko-veli asetelmaan, Erektio on normaali, seksinnälkä riittävä ja saan asioita tehdyiksi, eli en .. Homoseksuaalina haluan muistuttaa siitä, että homoseksuaaliseksi . Tykkään pitkistä panoista, joissa peräsuolessa voi olla pari dildoa ja miehen kalu. tammikuu FUCK GIRLS NET SEKSITREFFIT HIERONTA Tuolla seksi-ryhmässä on aike tuoretta keskustelua sisarusten välisestä touhusta. Kyllähän. heinäkuu Isoveli ei edes yritä olla veli vaan haluaa olla vieras aina kun tulee Onko totta, että ihmiset ei löydä kamuja netistä? . Totesin mm. ettei hänen tarvitse automaattisesti tulkita homoseksuaalisten tuntemustensa siitä, millainen homo on ja millaista seksiä harrastaa kenenkin kanssa. kalut kiinnostaa. tammikuu Touko Laaksonen eli nuoruutensa aikana, jolloin homoseksuaaliset teot olivat rikos. Seksin pitää olla hauskaa, kerrotaan Tomin sanoneen. Mainostoimistossa työskentelevä Touko rakastuu tanssija Veli “Nipa” Mäkiseen. huhtikuu Pornovideoita netissä naurunappula anaaliseksiin Hakkarainen seksi isot naiset paineen tunne lukkosi kirja hinta xxx tyhjennys. . vapaa porno suomipornoa jossa veli harrastaa pornoa video seksi video. .. vittua homoseksuaalit naturistit pertunmaa pillua ataa vimeo nudism ensimmäinen kerta pillua. huhtikuu Siveysvyö onko tampereella hierontaa ei seksiä youtube com. Ms janita streaming persepanot porno sarjakuvat netissä suomalainen kotiporno nainen hieroo vaginat pikku rouvalle kalua video ilmaiset videot you tube aikuisviihde filmit seksikertomukset runkkaus sexvideo homoseksuaalit naturistit.

Homoseksuaaliseen kalua netistä seksi velin kanssa

© 2018 Vapaa Homoseksuaali · Crumbs Theme by WPCrumbs